Uuteen arkeen totuttelemista

Viikko sitten Bambilla oli hieronta, mikä menikin ihan kivasti, vaikka tammuskaa alkoikin loppuvaiheessa jo vähän ärsyttää paikoillaan seisominen ja kiiman kipeyttämän peräpään kopelointi. Mitään pahoja jumeja ei onneksi löytynyt; isoimmat ongelmakohdat olivat niskan alueet ja toinen lapa, sekä ristiselkä, mutta tosiaan ei mitään vakavaa. Seuraava hieronta sovittiin muutaman viikon päähän, jotta saataisiin kunnolla käsiteltyä nuo ongelma-alueet auki. Kiva oli kuulla, että ei ainakaan olla menty ihan pieleen liikutusten kanssa, kun ei mitään isompaa sanottavaa löytynyt. Tästä on nyt sitten hyvä jatkaa treeneissä seuraavalle tasolle.

Hyvinvoiva karvaturri :)

Tiistaina olikin sitten jännempi päivä, kun iltapäivällä tultiin pihaan trailerin kanssa ja laiteltiin Bambi matkustuskuntoon. Pelkäsin todella paljon, että lastaamisessa tulee isoja ongelmia ja lopulta päädytään perumaan koko muutto kun tammaa ei saada koppiin. Onneksi näin ei käynyt, vaan kaikki meni paremmin kuin hyvin. Bambi peruutti kerran sillalta takaisin pihalle, mutta seuraavalla yrityksellä lompsi suoraan koppiin. Perille päästyämme se ei kyllä sitten halunnutkaan poistua trailerista, vaan veti ihan kokovartalolukon päälle ja vain möllötti paikoillaan trailerissa. Ilmeisesti se oli melkoisen järkyttynyt kuljetuksesta ja jonkinlaisessa shokissa, mutta onneksi se sitten havahtui takaisin henkiin kun matkustuskaveri purettiin hetkeksi ulos, jolloin Bambikin suostui poistumaan kuljetusvälineestä. Siitäpä sitten kaveri takaisin koppiin ja Bambi tutustumaan uuteen tarhaansa, jonne se jäi hieman jännittyneenä ihmettelemään paikkoja ja katselemaan naapuritarhojen hevosia. Ensimmäinen ilta menikin melko pörhäkkänä ollessa, samoin kuin seuraavana aamuna meinasi olla hirveä kiire joka paikkaan.

Viikonloppuna laitettiin Bambi ja sitä vuotta nuorempi ruuna Humu samaan tarhaan. Tästä olin erittäin innoissani, sillä edellisellä tallilla Bambi tarhasi yksin, mutta aidan yli oli kyllä koko ajan härkkimässä muita hevosia, eli se selkeästi on kaivannut seuraa. Ennen samaan tarhaan laittamista olin käynyt Bambin kanssa Humun tarhan luona, että ne olivat päässeet haistelemaan toisiaan, ja olivat ne hengailleet jo viereisissä karsinoissakin. Kovin olivat kiinnostuneita toisistaan, joten oltiin aika varmoja, että hyvin ne tulisivat toimeen keskenään. Bambi ainakin tykästyi kaveriinsa heti, ja olikin ihan jatkuvasti pussailemassa sitä kun vain tilaisuuden sai:

(c) Katri
Bambi pusuttelee :D

Yhdistäminen meni erittäin hyvin, Bambi varsinkin oli innoissaan ruunan lähelle päästessään, se on nimittäin näyttänyt aika reilusti kiimaa lähiaikoina, eli miesseura kelpasi kyllä. Parit vinkaisut ja arvojärjestyksen selvittäminen, jonka jälkeen Humu-herra joutuikin jo juoksemaan rakkaudenkaupuista Bambia karkuun ympäri tarhaa. Bambi ei ihan tajunnut, että kaikki ei välttämättä tykkää sen erittäin hyökkävästä suoraan iholle -tutustumistyylistä. Humu kuitenkin on pomo, ja nopeasti Bambikin siitä asettui kun olivat hetken rallitelleet ympäri tarhaa, josta Humun omistaja kuvasi lyhyen videonkin:

Linkki videoon kun ei tuo upotuskoodi tahdo toimia...

Nyt, kun muutosta on jo kulunut viikko, on Bambi pikkuhiljaa ruvennut rauhoittumaan, vaikka vieläkin tallissa yksin oleminen on sen mielestä maailman kauhein asia. Maastossa ollaan käyty maastakäsin ja kertaalleen ratsain, eikä sinne haittaa yhtään lähteä yksin, eli ei Bambia häiritse olla pois muiden hevosten luota, vain talli sitä ahdistaa. Sunnuntainakin kun kävin lyhyen lenkin selästä käsin tekemässä, se kerran hirnahti metsässä muiden perään, mutta muuten kulki oikein kuuliaisesti sinne mihin pyysin ja käytiin ihan umpihangessakin kahlaamassa metsän puolella. Levoton se toki on, ja vielä on tosi hankala malttaa seistä paikoillaan sekuntia pidempään, mutta onneksi se on niin kuuliainen, että parhaansa se kyllä yrittää vaikka välillä meinaakin keittää vähän yli.

Bambi ei oikein ollut poseeraustuulella

Käytiin myös Mantaa moikkaamassa Eemelin kanssa viikonloppuna ja tällä kertaa en itse ratsastanut ollenkaan, vaan Eemeli sai hoitaa Mantan liikutuksen. Itse pidin "tuntia", eli tällä kertaa opeteltiin ohjastuntuman säilyttämistä niin, ettei tulisi turhaa nykimistä hevosen suusta, samoin kuin siistejä siirtymisiä käynnistä raviin ja ravista laukkaan, sekä toisin päin. Eemeli on kyllä nopea oppimaan ja Manta ihan paras opetushevonen. Hienosti onnistui jo keventäminen, sekä laukannostot käynnistä ja ravista, eikä istuntakaan mikään ihan huono ollut. Veikkaan että kesään mennessä saadaan Eemeli starttaamaan heC harjoituskisat jos kovasti treenataan :D

Jokohan olisi lomailtu tarpeeksi?

Viimeksi taisinkin kirjoitella siitä, miten päätettiin antaa Bambille pieni mietintäloma, kun se oli lyhyessä ajassa oppinut niin paljon uusia asioita. Loma tulikin ihan tarpeeseen, mutta harmi vain, että se jatkuikin sitten vielä viikon pidempänä kuin oli tarkoitus, kun sainkin hyvin lyhyellä varoitusajalla neidille eläinlääkäriajan rokotusta ja raspaamista varten. Eläinlääkäri määräsi siis viikon loman rokotuksen vuoksi, joten tässä tuli viikon sijaan kaksi viikkoa pelkkää rentoa oleskelua. Hyvä uutinen oli, että hampaista ei löytynyt mitään isompaa sanottavaa, vain pieniä kohtia jotka kaipasivat raspin kosketusta.

Ohjasajopäivältä parin viikon takaa irtojuoksuttelua

Viikon lomailun jälkeen ehdittiin juuri siirtyä ratsastuksen pariin, eli ensin harjoiteltiin hetki selkäännousua, ja kun tamma ei ollut moksiskaan kun seisoin sen vieressä jakkaralla tai heiluin selän puolella, nousin siitä samalla selkään. Hienosti seisoi paikallaan ja malttoi ottaa porkkanaa palkinnoksi onnistuneiden selkäännousujen jäkeen. Otettiin muutamia kierroksia taluttaen kentällä käyntiä ja pysähdyksiä +liikkeellelähtöjä, joita siis oltiin harjoiteltu jo maastakäsin, eli hirveästi uutta ei niiden osalta Bambille tullut muuten, kuin että olin selässä, enkä sen vieressä. Kivasti meni kentällä lyhyt harjoittelutuokio ja käytiin vielä ilman talutusta kiertämässä hiittilenkki ilman mitään hötkyilyjä tai ongelmia. Melko paljon Bambi tukeutui Annikaan tai minuun, eli siihen joka on maassa sen vieressä, eikä tajunnut kuunnella ratsastajan apuja, mutta eiköhän se siitä totu ajan kanssa.

Toisen kerran kävin selässä itsekseni pari päivää tuon yhteisen harjoittelun jälkeen. Hyvin malttoi tamma seistä paikoillaan, vaikka nyt ei ollut ketään pitelemässä sitä kiinni ja jopa paremmin hoksasi kuunnella käskyjä kun oli vain ratsastaja, eikä se voinut tukeutua taluttajaan. Käytiin pari kierrosta kävelemässä hiitillä ja siitä sitten talliin takaisin taputusten kera. Viisas hevonen tuo kyllä on, mitään ongelmia ei ole, kunhan vain itse muistaa mitä kaikkea se osaa ja mitä asioita ei tosiaan voi vaatia kun niitä ei vain ole vielä sille opetettu. 

Tuon ratsastuskerran jälkeen tulikin sitten rokotuspäivä ja nyt olisi taas lupa liikkua. Huomiseksi on kuitenkin sovittuna hieronta, eli kevyt päivä on tiedossa jälleen, ja tiistaina sitten olisikin muutto edessä toiseen talliin. Tämä muuttohomma tuli itsellekin todella yllätyksenä ja harmittaa kyllä lähteä tuolta nykyisestä paikasta, mutta tämä on sellainen tilaisuus, mitä ei vaan voi jättää käyttämättä ja helpottaa omaa elämää erittäin paljon jatkossa. Bambi siis muuttaa nyt jo paikkaan, mihin sen piti vasta kesän alussa lähteä laitumelle, mutta nyt tulikin vähän lennosta tällainen muutos suunnitelmiin. Mantan ratsastamista en lopeta, vaikka tallia vaihdetaankin :)

Kyllä kevät on ihanaa aikaa

Joo, tiedän kyllä, että ihan vielä ei voi riemuita kevään tulleen kunnolla kun ulkona on kymmenen astetta pakkasta, mutta alkuviikosta päästiin nauttimaan ihanista aurinkoisista päivistä ja se kyllä nostatti mielialan uusiin ulottuvuuksiin. Kävin muutaman päivän putkeen liikuttamassa sekä Mantan että Bambin, eikä haitannut yhtään viettää tallilla kolmesta neljään tuntia joka päivä, aika meni kuin siivillä. Sain vieläpä Annalta kameran lainaan, niin käytin aurinkoiset hetket hyväksi ja räpsin kauniista neidoista poseerauskuvia. Tytöt teki parhaansa ja näyttivät hyvältä, minä en vain oikein osannut säätää asetuksia kamerasta oikein, minkä kyllä kuvien laadusta huomaa.

Mantan kanssa olen nyt tehnyt aika paljon laukkaharjoituksia, sillä se on meille ihan selkeästi kaikkein vaikein osa-alue. Käynnissä ja ravissa saan sen toimimaan ihan kivasti ja jopa aktivoitua sen liikkumaan takaa eteen, mutta laukka meinaa aina tuntua kuin tervassa tarpoisi. Manta ei ole sellainen hevonen, joka innostuu laukkatehtävistä. Se ei mitenkään "räjähdä" laukkaan tai kuumu laukannostoista jne. Enemmänkin se kyllä suorittaa kaiken mitä pyydetään, mutta ei missään nimessä laita yhtään enempää energiaa hommaan kuin mitä on ihan pakko. Ei se kuitenkaan laiska ole missään nimessä, oletan että ongelma on siinä, etten itse osaa motivoida sitä tarpeeksi hyvin, että se innostuisi tehtävistä ja pysyisi terävänä. Nyt olen yrittänyt itse pysyä ratsastaessa skarppina ja muistaa ratsastaa tehtävät loppuun saakka ja olla aina tietoinen, mitä seuraavaksi olen tekemässä, ettei ratsastukseen tule turhia "ajelehtimishetkiä", kun vain humputellaan ympäriinsä kummankaan tietämättä seuraavaa tehtävää. Olen siis vaihdellut tehtäviä nopealla tahdilla niin, että molemmat joutuvat keskittymään kunnolla tekemiseen. Esimerkiksi olen tehnyt väistöä, josta laukannosto ja voltti, josta seis ja taas laukannosto, jonka jälkeen raviin ja väistöä. Kaikkia mahdollisia variaatioita tehtäviin olen kokeillut ja nyt ehkä jo vähän olen päässyt jyvälle miten Mantan saa hereille ja töihin. Keskiviikkona sain ensimmäistä kertaa sen ihan oikeasti laukassa työstettyä hyväksi ja niin, että se kantoi itsensä ja käytti takapäätänsä hyvin. Oli ihan mahtava fiilis ja käytiin vielä treenin jälkeen yli puolen tunnin loppukävelyt maastossa ihan vain nauttimassa kauniista päivästä.

Bambinkin kanssa on viimeisen kuukauden aikana edistytty huimin askelin ja nyt onkin aika antaa tamman pitää vähän helpompi viikko. Se on oppinut niin paljon uusia asioita lähiaikoina, että nyt viime päivinä siinä on ollut havaittavissa pienimuotoista turhautumista ja stressiä. Ajateltiin siis, että tästä reilu viikko ihan vain käydään kävely- ja hölkkälenkeillä ilman mitään aivoja kuormittavia tehtäviä ja toimenpiteitä. Yritetään tallissakin tehdä vain kivoja juttuja, kun nyt ollaan harjoiteltu paljon esimerkiksi pään koskettelua ja päitsien ja suitsien laittoa siellä, eikä Bambi ymmärrettävästi niistä aina ole ihan kauhean mielissään. Tehdään siis nyt tekemisestä uudestaan kivaa ja lähdetään sitten takaisin työntekoon vähän kevyemmällä asenteella ja varmistaen, että vähän ikävämpien harjoitusten vastapainona muistetaan tehdä myös kivoja juttuja.

Välillä pitää muistaa ottaa rennosti ja nauttia elämästä! :)

Hyvänä uutisena eiliseltä vielä, että taisi nyt Bambille löytyä sopiva kuolain. Kävin Hööksillä ja ostin sieltä sylinterikuolaimen, mikä nyt ainakin yhden kokeilun perusteella vaikuttaisi parhaalta vaihtoehdolta tähänastisista kokeiluista. Löysin myös ihanat oranssit CRW:n silikonipaikkaiset ratsastushousut halvalla niin pakkohan ne oli ostaa :D

Ohjasajohommia

Viikonloppuna saatiin Annikan kanssa aikataulut natsaamaan niin, että päästiin yhtäaikaa tallille, joten otettiin sen päivän projektiksi aloittaa ohjasajon alkeet Bambin kanssa. Pitkästä aikaa tamma sai päällensä ihan kunnon varustuksen: oli juoksutusvyö, rintaremmi, suitset ja ohjasajo-ohjat, kun tähän saakka ollaan menty vain päitsillä niin juoksutuksessa kuin muussakin maastakäsittelyssä. 

Täydessä tällingissä!

Suitsien laitto alkaa jo sujua ihan hyvin, vieläkin korvien koskettaminen ja vääntely on Bambille pienimuotoinen järkytyksen aihe, mutta sietää jo suitsien pukemisen kun rauhallisesti etenee. Kuolaimet sen sijaan olivat tammalle maailman inhottavin asia. Se ei millään meinannut lopettaa niiden kolisuttelua ja mupeltamista, ja suu olikin levoton koko työskentelyn ajan. Täytyy pyytää lähiaikoina eläinlääkäri raspaamaan ja tarkastamaan neidin suu ennen kuin ruvetaan ajamaan tai ratsastamaan, jos vaikka tuo levottomuus johtuisi jostain ongelmasta suussa. Tänään kokeilin toista kuolainta, jonka kanssa Bambi oli jo vähän rauhallisempi, eikä ainakaan protestoinut niin pahasti kuin tuota aiemmin käytössä ollutta kolmipalaa. Täytynee siis vain etsiä sopivaa vaihtoehtoa, jos jokin kokeilu sitten osuisikin oikeaan. Kovaa kuolainta ei haluta, mutta ilmeisesti joku melko kapea liikkuvalla/pyörivällä keskiosalla voisi olla mahdollisesti hyvä. Etsinnät jatkukoon..

Takaisin sunnuntaihin! Laiteltiin siis ohjasajovermeet tammalle päälle ja suitsien päälle puettiin vielä päitset, joista Annika sitten talutti Bambia, kun itse tulin ohjien kanssa aluksi ihan vierellä kävellen. Kentällä seisoskeltiin hetki paikoillaan ja kiersin ohjat kädessä Bambin takaa ja heiluttelin ohjia, jotta nähtiin reagoiko se kun ohjat osuvat lautasille tai kintereille. Mitään reaktiota ei saatu aikaiseksi, vaikka ihan kunnolla heiluttelin ja koskettelin ohjilla joka paikkaan, vaan tamma seisoskeli rauhallisesti paikoillaan koko toimituksen ajan. 

Mikään ei tätä tammaa näköjään hetkauta

Siitä sitten vaan liikkeelle niin, että Annika hoiti ohjaamisen, eli kuolaimessa kiinni olevat ohjat olivat vain totuttelun vuoksi mukana, niitä ei käytetty vielä ohjaamiseen tai pidättämiseen. Harjoiteltiin samalla äänikäskyjä niin, että minä pyysin takana liikkeelle tai pysähtymään. Hetki meni ennen kuin Bambi tajusi, että takaanta tulevaa ääntä pitäisi kuunnella, kun on niin tottunut turvautumaan siihen taluttajaan pelkästään. Homma sujui tosi hyvin ja muutamien kierrosten jälkeen riisuttiin ylimääräiset varusteet ja neiti pääsi vielä hölkkäilemään vapaana kentällä. 

Ensin harjoitellaan pysähtymistä ja paikallaan seisomista, jonka jälkeen äänikomento ja kosketus raipalla - liikkeelle

Taisi Bambilla olla aika tylsää kentän ympäri tarpoessa, ainakin ilmeiden perusteella

Tänään tiistaina kokeilin itsekseni samaa hommaa, mutta tosissaan ilman taluttajaa ja ohjat päitsissä kiinni. Hetken pohdiskelin, kehtaanko lähteä yksin säätämään, että ei ainakaan takapakkia tulisi jos koko harjoitus olisikin ihan täysi fiasko, mutta päätin kuitenkin yrittää. Arvelin, että jos rupeaa vaikuttamaan siltä, että yhteistä säveltä ei löydy, teen jotain helpompaa harjoitusta ja jätetään sitten homma siihen. Mentiin ensin kentälle, jossa tamma ei aluksi yhtään tajunnut, miksi siirryin sen taakse ja lähti vain pyörimään ympyrää kun yritti päästä rinnalleni. Onneksi on tullut opetettua sille väistätys- ja liikkumiskäskyt, niin sain sen siirreltyä käskemällä oikeisiin asemiin, ja kun kerran pääsin kunnolla taakse, oli eteenpäin liikkuminen helppoa. Kierrettiin hetki kentällä ja sitten käytiin kävelemässä hiittilenkki ympäri ilman mitään ongelmia. 

Nyt kun ohjasajosta on saatu perusasiat opetettua, täytyy seuraavaksi opettaa sama homma kuolaimen kanssa. Bambille ei siis ole opetettu esimerkiksi kuolaimen/ohjan liikkeen seuraamista tai edes perustuntumaa, joten nämä täytyy opettaa ensin, ennen kuin lähdetään kuolaimen avulla kontrolloimaan sitä ohjasajossa tai muussa työskentelyssä. Sepä onkin tämän viikon tavoitteena, ja toivottavasti viikonloppuna päästään jo kuolaimen kanssa ohjasajamaan ja mahdollisesti jo totuttamaan kärryihin, tai enemmänkin aisojen väliin laittamista. 

Lälläslää oon hieno tyttö :P

Ai niin, perjantaina kävi kengittäjä vuolemassa neidin kaviot, jotka olivat vähän liian pitkään olleet hoitamatta. Kieltämättä jännitti todella paljon, minkälainen tuomio kavioista tulisi ja onnistuisiko vuolu ollenkaan kun vasta on opeteltu kavioiden puhdistaminenkin. Turhaan kuitenkin pelkäsin: vuolu meni tosi hyvin, pari kertaa yritti nykäistä jalkaa pois, mutta muuten seisoi paikoillaan kuin tatti. Jaloista ja kavioista tuli vain positiivista palautetta, kuulemma ovat erittäin hyvässä kunnossa ja pärjäisi varmaan kengättä jatkossakin jos halutaan pitää. Todennäköisesti kesään mennessä kyllä laitetaan kengät, kun kesäpaikassa maastot ovat kovia hiekkateitä, niin eipähän kavio kulu sitten liikaa siellä.

Hienosti nousee jalka kun on hyvin hoidetut kaviot :D