Tajunnanvirtaa - ja vieläpä kuvien kera

Kylläpäs ärsytti pitää pakkolomaa bloggailusta - vastoin tahtoani - vaikkakin sain sillä välin hoidettua hyvin paljon kouluhommia eteenpäin, samoin kuin järjesteltyä vähän muitakin asioita. Jouduin siis rajoittamaan kaikkea turhaa tietokoneella ja kännykällä luuhaamistani, koska en saanut oikeasti mitään hyödyllistä tehtyä, ja valitettavasti se gradu ei itse kirjoita itseään sillä aikaa kun minä norkoilen facebookissa ja muokkailen kuvia ja editoin videoita blogia varten. Teki kyllä ihan hyvää vähän keskittyä tärkeisiin asioihin, ja nyt alkaa pikkuhiljaa melkeinpä kaikki hommat olla kondiksessa ja näin ollen vapaa-aikaa jää taas enemmän näihin "harrastuksiin".

Ainoa poseerauskuva missä molemmat edes jotenkin järkevän näköisiä :D

Ja sitten loppukin Tessalla kiinnostus -> suunta kohti tallia :D

Jännä, miten heti kun ei saa käydä täällä kirjoittamassa, olisi kirjoitettavaa vaikka kuinka paljon ja kuviakin jopa olen tässä kuukauden aikana saanut kun ei ole tarvinnut ihan aina yksin käydä tallilla. Nyt sitten kun pääsin taas kirjoittamaan, en oikein tiedä mistä kirjoittaisi. Tiedossa siis sekalaista tajunnanvirtaa höystettynä kuvasaasteella, jotka ovat viime viikon irtojuoksuttelulta ja hankilenkiltä, kun Anna oli pitkästä aikaa mukana kuvaamassa! 

Kaikki kuvat siis (c) Anna.

Aloitetaanpas sitten niistä hevoskuulumisista. Täällähän oli kuunvaihteessa aivan mahtavat pakkaskelit: aurinko paistoi ja pakkasasteet lähentelivät kolmeakymmentä. Rakastan talvea juuri näiden aurinkoisten pakkaspäivien vuoksi - mikään ei ole ihanampaa kuin lähteä maastokävelylle kauniissa kelissä ilman satulaa hevosen lämmittäessä mukavasti takamuksen alla. Meidän treeniohjelmaan onkin siis kuulunut melkoisen paljon maastoilua yksinään, koska käyn tallilla yleensä aamupäivällä, jolloin seuraa on hankalampi saada. Kerran sentään sain Annikan mukaan vuokraheppansa kanssa ja käytiinkin pitkä kävelymaasto ja saatiin samalla vaihdettua kuulumisia. Tessasta on kuoriutunut kyllä aivan täydellinen maastomopo. Se käyttäytyy loistavasti niin yksin kuin kaverinkin kanssa, eikä pelleile vaikka mitä pelottavaa tulisi matkan varrella vastaan. Olen käynyt ihan reippaampiakin maastoja nyt sen kanssa ja käytiinpä pariin otteeseen meidän maastoreitin varrella olevalla hiittisuorallakin ottamassa laukkavetoja. Tai no, laukattiin kovaa, mutta ei kauhean pitkää matkaa kun Tessalla tuo kunto ei vielä ole mikään huippuravurin tasoinen. Ollaan myös laukkailtu kotiin päin, eikä jarruissa ja kontrollissa ole ollut mitään ongelmaa, vaan tamma hidastaa pienestä pyynnöstä raviin tai käyntiin ilman sen kummempia tappeluita. Hieman tosin silti jännitti, kun eräänä aamuna päätin laittaa maastovarustukseksi vain fullneckfleecen (ja toki myös suitset), koska oli aivan jäätävä pakkanen ja tarkoitus oli käydä vain rento kävelylenkki kun edellisenä päivänä oltiin ratsastettu todella rankasti. Hyppäsin selkään ja vasta pihasta poistuessa tajusin, että en muistanut laittaa edes turvaliiviä, mutta arvelin että kylläpä se lumi pehmentää pudotusta jos päädyn jalkautumaan :D Turhaanpa jännitin, Tessa meni oikein nätisti, vaikka vastaan tulikin auto ja yksi räyhäävä koira, ja voitiinkin mennä pitkin ohjin koko lenkki. On se tamma vaan päivä päivältä ihanampi.

Ilme on vähän sellanen että haluis tulla ja nirhata kuvaajan :DD

Laukkaaminen on hurrrjan kivaa!

Pari kertaa viikkoon ollaan menty kentällä vähän rankemmin ja ollaankin laukannostot saatu sujumaan jo todella mukavasti, mutta sitä myöten onkin tullut uusi ongelma vastaan, nimittäin ravin häviäminen! Tessa laukkaisi niin mielellään vaikka koko päivän, ja kun yrittää tehdä ravissa vaikkapa ympyrätyöskentelyä, menee se puolikkaan ympyrän oikein nätisti ja toisella sivulla alkaa tarjoamaan laukkaa ja vetää massiiviset palkokasvit sieraimeensa kun ei saakkaan mennä haluamaansa askellajia. Yleensä muutaman neuvottelukerran jälkeen Tessa alistuu kohtaloonsa ja tyytyy ravaamaan, ja silloin se onkin todella kiva, kun kaikki energia ja keskittyminen ei enää kohdistu laukan odottamiseen, vaan se malttaa ravata rennosti ja tasapainoisesti. Ollaankin jätetty nyt laukkaamiset vain maastoon, ja kentällä keskitytty rauhallisen, mutta voimakkaan ravin työstämiseen sielällä ja puomeilla ja se on osoittautunut ainakin toistaiseksi ihan hyväksi ratkaisuksi. Pitäisi saada nyt joku kuvaamaan meidän "koulutreenejä", on nimittäin viimeisimmän videoinnin jälkeen meno vain parantunut. Tosin tällä viikolla vähän tuli takapakkia ratsastuksellisesti, kun Tessa päätti, että nyt on niin lämmin että hänpä täräyttää itselleen kiiman, ja silloin pohkeet ja satulavyö ovat suoraan saatanasta! Varsinaisesti se ei temppuile tai riehu, mutta jo korvista ja niskan asennosta näkee kun sitä rupeaa vituttamaan ja se on ihan kamala tahmatassu. Päätinkin antaa arvon neidille nyt kiimalomaa, eli tämä viikko on vaan höntsäilty maastakäsin ja maastossa ja pidetty ihan vapaapäiviä. Nyt kun kelit meni plussan puolelle, niin tuli ihan hyvään hetkeen tämä lomailu kun kenttä muistuttaa enemmän luistelukaukaloa kuin ratsastusaluetta...

Välillä piti käydä kattelemassa onko kaverit vielä tarhoissaan

Loppuhölkkää

Olen uljas orhi!! Eipäs sittenkään kun kunnon ämmä mie oon :P

Neitokaisen tukka meni sekasin kun juoksi niin kovaa :D

Onneksi Tessa on kiimasta huolimatta hoitaessa todella lutuinen ja se on muuttunut muutenkin viime kuukausien aikana paljon sosiaalisemmaksi ja rennommaksi. Nykyään se haluaa jatkuvasti rapsutella kun sitä harjaa tai vaikkapa kun hikitreenin jälkeen kuivailen pyyhkeellä sitä, se tunkee huulensa niskaan ja alkaa rapsutella samalla :D Muutenpa meillä menee viikot aikalailla saman kaavan mukaan, eli pari koulutreeniä, muutama maasto ja lisänä juoksutusta ja maastakäsittelyä. Välillä käydään maneesilla pyörähtämässä, mutta tähän viikkoon asti se on ollut melko tarpeetonta kun kenttä on ollut niin hyvässä kunnossa. Saa nähdä miten käy ensi viikolla kun pitäisi ruveta taas työskentelemään vähän enemmän selästä käsin. 

Rapsutteluhetki juoksuttelun jälkeen <3

Varustepuoleltakin on hyviä uutisia, sillä sain vihdoinkin hankittua Tessalle sopivan koulusatulan, eli enää ei tarvitse könöttää sillä meidän yleissatulalla muuta kuin maastossa. Lisäksi pitkän ja turhauttavan kuolainrumban jälkeen löysin vihdoin kimblewickin lisäksi kuolaimen, jonka Tessa hyväksyy ja on rento se suussaan. Ratkaisu oli siis vision sylinterikuolain, ja sillä nyt mennään kun kerran neitiä se miellyttää. Meillähän siis on kokeiltu lähes kaikki mahdolliset kuolaimet, mihin vain olen käsiksi päässyt ja muutamia olen siis ostanutkin ihan vain kokeilumielessä, mikä ei todellakaan tullut halvaksi. Muutamat ovat tännekin kommentoineen kimblen käyttöä, mutta minulle ei ole mitään väliä mitä joku anonyymi on mieltä minun varustevalinnoistani, sillä minulle on pääasia, että hevonen hyväksyy kuolaimen ja on sen kanssa rento. Tessasta nimittäin huomaa sekunnissa kun sillä on jokin asia pielessä. Tämän sain kokea kun noita lukuisia kuolaimia testailin. Testissä oli mm. normaali nivelkuolain oliivina ja pyörivällä renkaalla, samoin kolmipala (paksu ja ohut, d- ja oliivirengas, litteällä, pyöreällä ja kielentilallisella keskiosalla), suora metallinen, suora kumikuolain, suora metallinen kielentilalla, waterford, kuparirolleri, omppukolmipala, fullcheek kolmipalana ja nivelenä. Että on niitä vaihtoehtoja yritetty kokeilla ja enpä minä ehtinyt sille kimblewickillä kovin montaa kunnon treeniä edes mennä kun aikaa on mennyt noihin kokeiluihin. Kuitenkin jos hevonen reagoi jo ennen selkäänmenoa (ja sama jatkui kun selkään pääsi) aukomalla suutaan ja nostelemalla päätään yrittäen paeta kuolainta, sekä heittämällä kieltä kuolaimen päälle, ei se mielestäni kauhean tyytyväiseltä näytä. Varsinkin kun tiedän, että on kuolain, jonka kanssa se ei noin tee, vaan seisoo rauhassa imeskellen kuolainta. Hampaatkin raspattiin välissä perusteellisesti ja suu tarkastettiin, mutta silti ei mikä tahansa rauta sinne suuhun kelvannut. Sitten kun tuon vision laitoin ensimmäistä kertaa, oli edessä kuin eri hevonen aiempiin kokeiluihin verrattuna ja tiesin jo siinä vaiheessa, että tämä se on. Nyt sitten kehtasin tuon turpahihnankin laittaa takaisin suitsiin kun suun aukominen loppui sopivan kuolaimen myötä.

Hangessa tarpominen vaatii keskittymistä

Hyvin nousee jalka!

Voi olla, että jonkun mielestä pitäisi vaan jatkaa jonkun tietyn kuolaimen käyttämistä, olla ratsastamatta jne jne, mutta minä toimin näin ja olen myös asiasta keskustellut parinkin osaavamman henkilön kanssa, joten olen valintaani ja toimintaani tyytyväinen. Tessa on tosiaan raspattu vasta äsken, samoin hierottu säännöllisesti ja sopiva satula hankittu, joten en usko tuon kuolainongelman johtuvan mistään muusta. Jos siis tämä kuolainasia tai mikä tahansa muu tekemiseni jonkun persettä kaihertaa, voi siitä laittaa ihan omalla nimellä viestiä ja katsotaan kiinnostaako siltikään vastata. Minulla on kommenttien tarkastus päällä, joten voin aivan mielivaltaisesti päättää myös jatkossa julkaisenko (anonyymien) vittuilevia, kritisoivia tai pätemistarkoituksessa jne laitettuja kommentteja, todennäköisesti en, koska haluan pitää minun blogini minulle mieluisana paikkana ja jos ei miellytä niin ei ole pakko näitä minun juttujani täältä lukea ;)