perjantai 27. helmikuuta 2015

Voihan flunssa!

Lähipiirissä on viime kuukauden ajan kiertänyt rasittava kuumeflunssa joka ei tunnu parantuvan kunnolla keneltäkään, vaan palaa takaisin aina kun luulet juuri olevasi voiton puolella. Toki itsekin onnistuin tämän ihanan taudin nappaamaan, ja nyt olenkin jo toista viikkoa kärsinyt kurkkukivusta, tukkoisuudesta ja kuumeesta, joka nousee aina illaksi ja aamulla on tiessään. Kaiken lisäksi myös Tessa rupesi osoittamaan pieniä sairastumisen merkkejä (tuskin sentään sama tauti - mutta kukapa tietää) ja viime viikon perjantaina sillä tuli sieraimista ihan kunnolla paksua valkoista räkää. Kuumetta sillä ei kuitenkaan ole ollut, eikä se muuten ole vaikuttanut kipeältä. Päätin kuitenkin antaa sille lomaviikon kun kelitkin menivät sellaisiksi, että joka paikassa on pelkkää jäätä ja taivaalta tulee räntää vaakatasossa. Tänään sitten palailtiin hiljalleen takaisin liikutuksen pariin, kun räkäisyyskin hävisi jo alkuviikosta ja kuumetta ei noussut missään vaiheessa. Kenttä oli vieläkin ihan jäässä, joten lomaltapaluu suoritettiin käyntityöskentelyn merkeissä. Itse en tosin tästä kuumetaudistani johtuen halunnut vielä kavuta selkään, joten Annika sai luvan toimia stunttikuskina. Varmuuden vuoksi kerroin Tessan olleen viikon lomalla vasta kun olin saanut Annikan selkään ja kentälle asti, jotta ei iskisi rimakauhu, heh. Turhaa se tosin olisi ollut, ei Tessa näköjään kerää virtaa sen kummemmin vaikka on vain tarhaillut ja käynyt minun kanssa narulenkeillä pihatiellä viime viikon ajan. 

Tahtoo tuon ihanan lumisen pakkaskelin takaisin -.-
Olin kentällä mukana katsomassa miten ratsastus sujuu ja teetin siinä samalla erilaisia tehtäviä, jotta homma pysyisi kiinnostavana kun mitään muuta kuin käyntiä ei pystynyt menemään. Ensin pistin Annikan hakemaan säätöjä pääty-ympyrällä ja kerroin vähän miten Tessa toimii ja miten itse sillä olen mennyt ja yhteinen sävel rupesikin löytymään melko pian. Seuraavaksi siirryttiin tekemään pientä volttikahdeksikkoa, jotta Tessa joutuisi tekemään kunnolla töitä tasaisesti molempiin suuntiin ja keskittymään ratsastajaan jatkuvasti. Sillä välillä tulee sellaisia haahuilukohtauksia, jos kierretään esimerkiksi koko kenttää ympäri ja siltä ei vaadita mitään, kaikki keskittyminen katoaa ja hevonen tuntuu kompastuvan omiin jalkoihinsa. Aluksi kahdeksikolla meinasi tulla ongelmia, kun Tessa ei olisi halunnut käynnissä mennä vaikeampaan, eli vasempaan kierrokseen, vaan rupesi suunnanvaihdossa aina kipittämään lapa edellä. Muutamien toistojen jälkeen Annika sai tamman kivasti rentoutumaan ja kuuntelemaan apuja, sekä hakeutumaan tuntumalle ja taipumaan ja homma sujui sen jälkeen oikein kivasti. Pienen lepohetken jälkeen vaihdettiin harjoitusta isolle ympyrälle pysähdyksiin istunnalla hakien sitä, että hevonen pysyisi tasaisella tuntumalla läpi tehtävän. Aluksi Tessa veti kunnon herneet sieraimeensa, kun se ei saanut heti pysäytyksen jälkeen nostaa päätään taivaisiin tai lähteä painamaan ohjaa vasten takaisin liikkeelle. Kärsivällisyydellä neidin kiukkuilutkin sai selätettyä ja tehtävällä Annika sai hyvin Tessan paremmin kuulolle ja herkistettyä avuille. Jatkettiin sitten samaa tehtävää muokaten niin, että aiemmissa pysäytyskohdissa piti hidastaa istunnalla käyntiä mahdollisimman paljon, lähes pysähdyksiin asti, ja siitä jatkaakin pitkää käyntiä - taas istunnalla pyytäen. Kun kaikki harjoitukset oli saatu sujumaan hyvin, olikin aika jo lopettaa ja päästää Tessa köpöttelemään pitkin ohjin hienon suorituksen jälkeen.

Oli todella kiva katsella kun joku muu meni Tessalla, ja huvitti katsella, kun näki miten Tamman aivot oikein sauhusivat kun se joutui ihan kunnolla keskittymään ratsastajaan sataprosenttisesti. Pitäisi itsekin säännöllisesti keskittyä käyntityöskentelyyn, vaikka pohjat olisivatkin kunnossa reippaampaakin menoa ajatellen. Näki kyllä huiman eron hevosessa verrattuna siihen millainen se oli ratsastuksen alussa ja millainen viimeisiä suorituksia tehdessä. Hieno heppa se on kun vaan ratsastaja muistaa ne kyvyt kaivaa esiin - tämän kun muistaisi joka kerta kun sinne selkään kapuaa.

Maisemaa hiittiradan alusta kun katsoo taaksepäin. 
Ai niin. Käytiin viime viikolla ensimmäistä kertaa laukkaamassa toisen hevosen seurassa hiittisuoralla. En siis tiennyt yhtään miten Tessa reagoi kun pääsee menemään kovaa ja mukana on kilpailijakin. Otettiin sitten laukalle hiitin alussa, mutta Annikan heppa oli sitä mieltä että Tessahan ei edellä mene ja painoi täysillä meistä ohi, eikä Tessa sanonut siihen yhtään mitään. Hieman se säikähti ohi kiitävää kaveria, mutta se oli lähinnä säpsähdys ja laukka pysyi rauhallisena ja vasta kun annoin luvan, se lähti venyttämään askelta ja ottamaan kaveria kiinni, kuitenkin pysyen jatkuvasti kontrollissa niin, että olisin sen voinut halutessani pysäyttää. Takaisin tullessa testattiin vielä mitä Tessa tuumaa kun kaveri lähtee laukkaamaan kotia kohti ja se itse joutuu kävelemään, niin kyllähän se vähän närkästyi, mutta mitään ongelmaa ei sen hallitsemisessa ollut. Otettiin sitten kaveri ravilla ja laukalla kiinni ja minä olin riemuissani kun minulla on käytössä täydellinen maastoheppa, jonka kanssa ei tarvitse pelätä ryöstämistä eikä mitään muitakaan sinkoiluja, vaan voi nauttia täysillä kaikesta :)

Loppukevennyksenä kuvakollaasi meidän tallikissoista. Yritäppä tuossa nyt ottaa kottareihin heiniä kun toiset niin suloisesti hengailee juuri sopivasti tiellä :D




lauantai 21. helmikuuta 2015

Tajunnanvirtaa - ja vieläpä kuvien kera

Kylläpäs ärsytti pitää pakkolomaa bloggailusta - vastoin tahtoani - vaikkakin sain sillä välin hoidettua hyvin paljon kouluhommia eteenpäin, samoin kuin järjesteltyä vähän muitakin asioita. Jouduin siis rajoittamaan kaikkea turhaa tietokoneella ja kännykällä luuhaamistani, koska en saanut oikeasti mitään hyödyllistä tehtyä, ja valitettavasti se gradu ei itse kirjoita itseään sillä aikaa kun minä norkoilen facebookissa ja muokkailen kuvia ja editoin videoita blogia varten. Teki kyllä ihan hyvää vähän keskittyä tärkeisiin asioihin, ja nyt alkaa pikkuhiljaa melkeinpä kaikki hommat olla kondiksessa ja näin ollen vapaa-aikaa jää taas enemmän näihin "harrastuksiin".
Ainoa poseerauskuva missä molemmat edes jotenkin järkevän näköisiä :D
Ja sitten loppukin Tessalla kiinnostus -> suunta kohti tallia :D
Jännä, miten heti kun ei saa käydä täällä kirjoittamassa, olisi kirjoitettavaa vaikka kuinka paljon ja kuviakin jopa olen tässä kuukauden aikana saanut kun ei ole tarvinnut ihan aina yksin käydä tallilla. Nyt sitten kun pääsin taas kirjoittamaan, en oikein tiedä mistä kirjoittaisi. Tiedossa siis sekalaista tajunnanvirtaa höystettynä kuvasaasteella, jotka ovat viime viikon irtojuoksuttelulta ja hankilenkiltä, kun Anna oli pitkästä aikaa mukana kuvaamassa! 

Kaikki kuvat siis (c) Anna.

Aloitetaanpas sitten niistä hevoskuulumisista. Täällähän oli kuunvaihteessa aivan mahtavat pakkaskelit: aurinko paistoi ja pakkasasteet lähentelivät kolmeakymmentä. Rakastan talvea juuri näiden aurinkoisten pakkaspäivien vuoksi - mikään ei ole ihanampaa kuin lähteä maastokävelylle kauniissa kelissä ilman satulaa hevosen lämmittäessä mukavasti takamuksen alla. Meidän treeniohjelmaan onkin siis kuulunut melkoisen paljon maastoilua yksinään, koska käyn tallilla yleensä aamupäivällä, jolloin seuraa on hankalampi saada. Kerran sentään sain Annikan mukaan vuokraheppansa kanssa ja käytiinkin pitkä kävelymaasto ja saatiin samalla vaihdettua kuulumisia. Tessasta on kuoriutunut kyllä aivan täydellinen maastomopo. Se käyttäytyy loistavasti niin yksin kuin kaverinkin kanssa, eikä pelleile vaikka mitä pelottavaa tulisi matkan varrella vastaan. Olen käynyt ihan reippaampiakin maastoja nyt sen kanssa ja käytiinpä pariin otteeseen meidän maastoreitin varrella olevalla hiittisuorallakin ottamassa laukkavetoja. Tai no, laukattiin kovaa, mutta ei kauhean pitkää matkaa kun Tessalla tuo kunto ei vielä ole mikään huippuravurin tasoinen. Ollaan myös laukkailtu kotiin päin, eikä jarruissa ja kontrollissa ole ollut mitään ongelmaa, vaan tamma hidastaa pienestä pyynnöstä raviin tai käyntiin ilman sen kummempia tappeluita. Hieman tosin silti jännitti, kun eräänä aamuna päätin laittaa maastovarustukseksi vain fullneckfleecen (ja toki myös suitset), koska oli aivan jäätävä pakkanen ja tarkoitus oli käydä vain rento kävelylenkki kun edellisenä päivänä oltiin ratsastettu todella rankasti. Hyppäsin selkään ja vasta pihasta poistuessa tajusin, että en muistanut laittaa edes turvaliiviä, mutta arvelin että kylläpä se lumi pehmentää pudotusta jos päädyn jalkautumaan :D Turhaanpa jännitin, Tessa meni oikein nätisti, vaikka vastaan tulikin auto ja yksi räyhäävä koira, ja voitiinkin mennä pitkin ohjin koko lenkki. On se tamma vaan päivä päivältä ihanampi.

Ilme on vähän sellanen että haluis tulla ja nirhata kuvaajan :DD

Laukkaaminen on hurrrjan kivaa!

Pari kertaa viikkoon ollaan menty kentällä vähän rankemmin ja ollaankin laukannostot saatu sujumaan jo todella mukavasti, mutta sitä myöten onkin tullut uusi ongelma vastaan, nimittäin ravin häviäminen! Tessa laukkaisi niin mielellään vaikka koko päivän, ja kun yrittää tehdä ravissa vaikkapa ympyrätyöskentelyä, menee se puolikkaan ympyrän oikein nätisti ja toisella sivulla alkaa tarjoamaan laukkaa ja vetää massiiviset palkokasvit sieraimeensa kun ei saakkaan mennä haluamaansa askellajia. Yleensä muutaman neuvottelukerran jälkeen Tessa alistuu kohtaloonsa ja tyytyy ravaamaan, ja silloin se onkin todella kiva, kun kaikki energia ja keskittyminen ei enää kohdistu laukan odottamiseen, vaan se malttaa ravata rennosti ja tasapainoisesti. Ollaankin jätetty nyt laukkaamiset vain maastoon, ja kentällä keskitytty rauhallisen, mutta voimakkaan ravin työstämiseen sielällä ja puomeilla ja se on osoittautunut ainakin toistaiseksi ihan hyväksi ratkaisuksi. Pitäisi saada nyt joku kuvaamaan meidän "koulutreenejä", on nimittäin viimeisimmän videoinnin jälkeen meno vain parantunut. Tosin tällä viikolla vähän tuli takapakkia ratsastuksellisesti, kun Tessa päätti, että nyt on niin lämmin että hänpä täräyttää itselleen kiiman, ja silloin pohkeet ja satulavyö ovat suoraan saatanasta! Varsinaisesti se ei temppuile tai riehu, mutta jo korvista ja niskan asennosta näkee kun sitä rupeaa vituttamaan ja se on ihan kamala tahmatassu. Päätinkin antaa arvon neidille nyt kiimalomaa, eli tämä viikko on vaan höntsäilty maastakäsin ja maastossa ja pidetty ihan vapaapäiviä. Nyt kun kelit meni plussan puolelle, niin tuli ihan hyvään hetkeen tämä lomailu kun kenttä muistuttaa enemmän luistelukaukaloa kuin ratsastusaluetta...
Välillä piti käydä kattelemassa onko kaverit vielä tarhoissaan
Loppuhölkkää
Olen uljas orhi!! Eipäs sittenkään kun kunnon ämmä mie oon :P
Neitokaisen tukka meni sekasin kun juoksi niin kovaa :D
Onneksi Tessa on kiimasta huolimatta hoitaessa todella lutuinen ja se on muuttunut muutenkin viime kuukausien aikana paljon sosiaalisemmaksi ja rennommaksi. Nykyään se haluaa jatkuvasti rapsutella kun sitä harjaa tai vaikkapa kun hikitreenin jälkeen kuivailen pyyhkeellä sitä, se tunkee huulensa niskaan ja alkaa rapsutella samalla :D Muutenpa meillä menee viikot aikalailla saman kaavan mukaan, eli pari koulutreeniä, muutama maasto ja lisänä juoksutusta ja maastakäsittelyä. Välillä käydään maneesilla pyörähtämässä, mutta tähän viikkoon asti se on ollut melko tarpeetonta kun kenttä on ollut niin hyvässä kunnossa. Saa nähdä miten käy ensi viikolla kun pitäisi ruveta taas työskentelemään vähän enemmän selästä käsin. 
Rapsutteluhetki juoksuttelun jälkeen <3
Varustepuoleltakin on hyviä uutisia, sillä sain vihdoinkin hankittua Tessalle sopivan koulusatulan, eli enää ei tarvitse könöttää sillä meidän yleissatulalla muuta kuin maastossa. Lisäksi pitkän ja turhauttavan kuolainrumban jälkeen löysin vihdoin kimblewickin lisäksi kuolaimen, jonka Tessa hyväksyy ja on rento se suussaan. Ratkaisu oli siis vision sylinterikuolain, ja sillä nyt mennään kun kerran neitiä se miellyttää. Meillähän siis on kokeiltu lähes kaikki mahdolliset kuolaimet, mihin vain olen käsiksi päässyt ja muutamia olen siis ostanutkin ihan vain kokeilumielessä, mikä ei todellakaan tullut halvaksi. Muutamat ovat tännekin kommentoineen kimblen käyttöä, mutta minulle ei ole mitään väliä mitä joku anonyymi on mieltä minun varustevalinnoistani, sillä minulle on pääasia, että hevonen hyväksyy kuolaimen ja on sen kanssa rento. Tessasta nimittäin huomaa sekunnissa kun sillä on jokin asia pielessä. Tämän sain kokea kun noita lukuisia kuolaimia testailin. Testissä oli mm. normaali nivelkuolain oliivina ja pyörivällä renkaalla, samoin kolmipala (paksu ja ohut, d- ja oliivirengas, litteällä, pyöreällä ja kielentilallisella keskiosalla), suora metallinen, suora kumikuolain, suora metallinen kielentilalla, waterford, kuparirolleri, omppukolmipala, fullcheek kolmipalana ja nivelenä. Että on niitä vaihtoehtoja yritetty kokeilla ja enpä minä ehtinyt sille kimblewickillä kovin montaa kunnon treeniä edes mennä kun aikaa on mennyt noihin kokeiluihin. Kuitenkin jos hevonen reagoi jo ennen selkäänmenoa (ja sama jatkui kun selkään pääsi) aukomalla suutaan ja nostelemalla päätään yrittäen paeta kuolainta, sekä heittämällä kieltä kuolaimen päälle, ei se mielestäni kauhean tyytyväiseltä näytä. Varsinkin kun tiedän, että on kuolain, jonka kanssa se ei noin tee, vaan seisoo rauhassa imeskellen kuolainta. Hampaatkin raspattiin välissä perusteellisesti ja suu tarkastettiin, mutta silti ei mikä tahansa rauta sinne suuhun kelvannut. Sitten kun tuon vision laitoin ensimmäistä kertaa, oli edessä kuin eri hevonen aiempiin kokeiluihin verrattuna ja tiesin jo siinä vaiheessa, että tämä se on. Nyt sitten kehtasin tuon turpahihnankin laittaa takaisin suitsiin kun suun aukominen loppui sopivan kuolaimen myötä.
Hangessa tarpominen vaatii keskittymistä
Hyvin nousee jalka!
Voi olla, että jonkun mielestä pitäisi vaan jatkaa jonkun tietyn kuolaimen käyttämistä, olla ratsastamatta jne jne, mutta minä toimin näin ja olen myös asiasta keskustellut parinkin osaavamman henkilön kanssa, joten olen valintaani ja toimintaani tyytyväinen. Tessa on tosiaan raspattu vasta äsken, samoin hierottu säännöllisesti ja sopiva satula hankittu, joten en usko tuon kuolainongelman johtuvan mistään muusta. Jos siis tämä kuolainasia tai mikä tahansa muu tekemiseni jonkun persettä kaihertaa, voi siitä laittaa ihan omalla nimellä viestiä ja katsotaan kiinnostaako siltikään vastata. Minulla on kommenttien tarkastus päällä, joten voin aivan mielivaltaisesti päättää myös jatkossa julkaisenko (anonyymien) vittuilevia, kritisoivia tai pätemistarkoituksessa jne laitettuja kommentteja, todennäköisesti en, koska haluan pitää minun blogini minulle mieluisana paikkana ja jos ei miellytä niin ei ole pakko näitä minun juttujani täältä lukea ;)