tiistai 26. elokuuta 2014

Hajatelmia menneestä kesästä ja vähän kaikesta muustakin

Tuntuu, että kesällä jämähdin Piirron kanssa samoihin vanhoihin kaavoihin mitä tulee liikutukseen ja kaikkeen muuhunkin. Mentiin todella paljon maastossa ja kentällä kävin vain ratsastamassa askellajit läpi jos ei ollut ketään mukana tallilla kuvaamassa tai vaikkapa auttamassa puomien kanssa. Käytiinhän me kisoissa ja valmennuksissa, mutta nyt kun ajattelee niin hirveästi ei ole kuitenkaan tapahtunut kehitystä tasossamme alkukesään nähden. 

Kesän kuumimmat päivät käytettiin kevyeen kenttätyöskentelyyn
Aina ei ihan muistanut keskittyä olennaiseen kun paarmat oli kimpussa
Kehitystä on kuitenkin tapahtunut minun ja Piirron suhteessa ja yhteistyössä. Tällä hetkellä treenaaminen ja onnistuneet ratsastuskerrat eivät ole tärkeysjärjestyksessäni ylimpänä, vaan osaan iloita onnistumisista kaikilla osa-alueilla asioissa, jotka joillekin voivat olla itsestäänselvyyksiä. 

Ensimmäistä kertaa Piirto antoi tulla silittämään kun se oli makoilemassa <3

Kesällä huolehdittiin viilennyksestä ja päiväunista samalla :D
Esimerkiksi kesän aikana ollaan (siis minä olen) päästy lopullisesti eroon maastoilujännityksestä. Ollaan käyty ilman satulaa pitkillä lenkeillä, uittamassa, menty moottoritien ali ja asfalttitietä pitkin vilkkaan liikenteen lähellä ilman mitään ongelmia, sekä olen oppinut luottamaan Piirtoon kaikissa yllättävissä tilanteissa. 

Mitä vähemmän varusteita, sen mukavampi tällaiselle laiskalle omistajalle ja ahneelle hevoselle
Olen myös meinannut haljeta ylpeydestä, kun joku muu on ratsastanut Piirrolla ja tykännyt siitä todella paljon. En siltikään meinannut uskoa korviani kun sain hurjasti kehuja Piirron liikkeistä ja ulkonäöstä valmentajalta ja kisoissa tuntemattomilta. Kyllähän Piirto on alusta saakka ollut minun silmissäni maailman paras hevonen, mutta on ihanaa että myös muut näkevät siinä potentiaalia ja en ainakaan ole onnistunut pilaamaan koko hevosta tässä vajaan vuoden aikana.

Ryhdikäs poni :)
Minulle tullessaan Piirto oli melko lihasköyhä oltuaan joutohevosena jonkin aikaa, mutta laidunkauden jäljiltä sillä oli kuitenkin jonkin verran ylipainoa ja virtaa kuin pienessä pitäjässä. Näistä asioista huolimatta näin miten hieno hevonen se oli, ja miten hyvin se oli kasvattajalla koulutettu ja opetettu toimimaan ihmisten käsittelyssä. Vielä tähän mennessä minulla ei ole ollut mitään ongelmia Piirron hoidossa tai muussa käsittelyssä, sillä se on jo varsana oppinut oikeat tavat toimia, ja se kunnioittaa ihmistä juuri niin kuin hevosen pitääkin. 

Velipoika ensimmäistä kertaa ikinä hevosen selässä ja oli ihan luonnonlahjakkuus (jep, kypärä puuttuu -.-)

Piirto pikkuponi :D kiltisti tottelee oli kuka tahansa taluttamassa
Isoin muutos siis Piirrossa on tapahtunut parantuneen luottamuksen lisäksi sen ulkomuodossa. Vihdoinkin siinä alkaa näkyä säännöllisen liikutuksen merkit, se on saanut lihasta ja heinämaha on alkanut pienenemään hitaasti mutta varmasti. Jossain vaiheessa oli jo hieman toivoton olo, kun suunnitelmallisesta liikutuksesta ja ruokinnasta huolimatta tuntui, kuin mitään muutosta ei tapahtuisi. Odotus ja kärsivällisyys näyttäisi nyt tuottavan tulosta ja nyt kesän loputtua ollaan valmiita jatkamaan taas hieman vakavammalla asenteella tätä hommaa.

Onnellinen hepo = onnellinen omistaja
Ei siis ollutkaan yhtään huono asia, että kesä meni erilaisissa merkeissä kuin tiukahkoon treeniin painottunut lopputalvi ja kevät. Kuten sanoin, kesä paransi meidän kahden suhdetta ja muutenkin rohkaistuin kokeilemaan paljon monipuolisemmin asioita Piirron kanssa. En ollut tehnyt minkäänlaista liikutussuunnitelmaa kesän varalle, ainoa tavoite oli, että Piirto saisi ainakin parin viikon kevyemmän jakson, mutta muuten mentäisiin ihan fiiliksen mukaan. Monen tunnin maastolenkit, uittoreissut, mäkitreenit ja peltolaukkailut, samoin kuin valmennukset ja kisareissut olivat sitten lopulta hyvässä tasapainossa ihan sattumalta, ja Piirto on paremmassa lihassa kuin koskaan. Oma ratsastustaso on ehkä hieman kärsinyt, mutta siihen ehtii panostaa nyt syksyn pimeydessä kunnolla.

Uimahetki helteessä

Hellettä piti myös kisoissa
Nyt siis toivotaan, että vesisateet loppuisivat ja pysyisivät poissa Reijolan yltä, jotta saataisiin kunnon treenit taas polkaistua käyntiin. Jos jonkinlaista tavoitetta uskaltaisin tähän väliin heittää, niin toiveissa olisi ehkäpä talvikaudella käydä kisaamassa vähän paremmilla tuloksilla heB ja re 80cm. Ihan realistiset mahdollisuudet noihin on jo nyt, isoin ongelma on vain ollut satulan päällä tällä hetkellä, joten itse joudun isompaan rääkkiin tulevaisuudessa. Jonkin verran muutoksia on tulossa nyt syksyllä, kun Anna ottaa enemmän vastuuta Piirron liikutuksessa ja hoidossa, mutta koen tämän vain hyvänä asiana niin Piirrolle kuin minullekin. 

Vapaalla tyylillä kohti tulevia koitoksia!
Näissä tunnelmissa odottelen siis tulevaa syksyä, joka alkaa meillä 7.9. järjestettävissä harjoituskoulukilpailuissa Jokirannan ratsastuskoululla. Täytyy vain toivoa, että olen saanut olkapääni siihen mennessä kuntoutettua, sillä olisin osallistumassa Piirron lisäksi myös toisellakin hevosella kisoihin. Seuraavassa postauksessa olisikin pitkästä aikaa luvassa videota jonkin ajan takaa kun treenailin Piirron kanssa, minkä lisäksi vähän infoa tästä toisesta kisakaverista ja sen kanssa treenailusta myös :)

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Kesä lähenee loppuaan

(c) Anna
Kai se on pakko hyväksyä tosiasiat ja todeta, että tämä kesä alkaa olla pikkuhiljaa ohi. Tuntuu, että vasta äsken tultiin Reijolaan ja Piirto pääsi laitumelle, ja nyt jo lähenee hetki, kun hevoset siirtyvät viettämään yönsä sisällä ja laidunkausi on ohi. Voi kun pystyisi saamaan vielä yhden lämpimän ja rennon kuukauden ennen arkeen paluuta. Eniten harmittaa Piirron puolesta, se nimittäin joutuu luopumaan laidunkaveristaan, jonka kanssa ovat tulleet aivan uskomattoman hyvin toimeen ja ovat hyvin kiintyneitä toisiinsa.

Piirto ja Aada iltarapsutuksilla

Annahan jo iltaruuat äläkä räpsi kuvia!
Tällä viikolla oli vielä muutamia lämpimiä päiviä ja pakkohan ne oli viettää tallilla kun tiedossa oli, että seuraava viikko saadaan kärsiä jatkuvasta sateesta, jonka jälkeen varmaan siirrytäänkin jo pakkasen puolelle. Ihmeitä en ole pystynyt tekemään rikkinäisen olkapään kanssa, mutta onneksi kevyessä ratsastuksessa olkapää ei rasitu jos vaan osaa istua mahdollisimman rennosti satulassa. On ollut siis pakko opetella istumaan myös harjoitusravissa, koska pienikin pompotus aiheuttaa viiltävät kivut ja välittömän pahoinvoinnin. Istuntani onkin parantunut rytinällä tästä syystä. En tosin suosittele kellekään tätä äärimmäistä keinoa, pakko olla myös helpompia vaihtoehtoja.

Olen siis muutaman kerran käynyt Piirron selässä, joista yksi oli peltoilua ilman satulaa hackamoreilla, jotka on meille vielä melko uusi tuttavuus. Eläinlääkäri suositteli siis edellisellä raspauskerralla, että olisi hyvä mennä välillä niin, ettei olisi kuolaimia suussa, koska Piirrolla on vähän ahdas suu ja se saattaa välillä olla melko levoton suustaan jos mennään pitkään samoilla kuolaimilla. Hackamoret on ollut kiva lisä meille, itse olen käyttänyt niitä enemmän rennossa peltoilussa ja maastolenkeillä, mutta Annan mukaan toimivat myös hyvin ihan koulutyöskentelyssä myös.

Vähän vinossa nuo suitset, tämän jälkeen piti säädellä ihan kunnolla että saatiin kohdilleen

Kato mulla ei oo suussa mitään!!
Syksyn tulon huomaa myös Piirron virkeystasosta. Yllä olevien kuvien ottamispäivänä se oli erittäin rauhallinen ja tasainen, vaikka otettiin laukkavetoja pellolla, mutta nyt kun kelit on viilenneet, tuntuu että Piirto on herännyt transsista ja saanut virtaa satakertaisesti viime viikkoon verrattuna. Se pörhistelee kentälläkin jopa jos on vähänkin tuulisempaa tai jos ollaan ensin käyty pellolla. Peltoillessa se taas tuntuu olevan hyvin lähellä räjähdyspistettä ja kulkee kaula kaarella ja pörisee kaikelle mikä liikkuu.


Täytyy toivoa, että Piirtokin vähän rauhoittuu kunhan syksy etenee ja se tottuu taas viileämpiin keleihin. Onhan se kiva, että virtaa riittää, mutta tuossa ponissa alkaa olla sitä koko tallin tarpeisiin.

perjantai 22. elokuuta 2014

Vihdoin kisapostausta

Nyt vihdoinkin luvassa raporttia minun ja Piirron ensimmäisistä yhteisistä helppoC ja helppoB -radoista. Käytiin siis Kiteellä asti harjoituskilpailuissa pyörähtämässä, tarkoitus oli lähteä ihan kokeilumielessä testaamaan, miten k.n. special meiltä sujuisi, suuremmat odotukset olivat siis ehdottomasti c-merkin kouluohjelman suhteen. 

Aamu alkoi hyvin aikaisin, menin jo kuuden jälkeen tallille, että ehdin ruokkia hevoset ja antaa myös Piirron syödä rauhassa ennen lähtöä ja ennen kuin Anna tuli auttelemaan lähtövalmisteluissa. Harjailin Piirron hyvin ja laittelin sen harjan nätiksi, sekä luulin kasanneeni kaikki tarvittavat tavarat valmiiksi. Perillä sitten huomattiin, että satulahuopa oli tietenkin unohtunut. Onneksi kisapaikan tallilta löytyi erittäin ihana henkilö, joka lainasi meille omaa valkeaa huopaansa, joten päivä oli pelastettu ja päästiin edustamaan oikein hienon näköisinä. Matka ja kisapaikalle saapuminen meni rauhallisesti, mutta kun lähdettiin kävelemään alkukävelyjä tallialueen lähellä kiertävälle hiekkatielle, veti Piirto ihan järkyttävän stressin ja sinkoilun päälle, ja ihan vain sen takia, että tien vieressä laidunsi pari irkkuheppaa, jotka olivat vähän turhan innokkaasti seurailemassa meitä aidan vierustaa pitkin. Piirto siis steppaili ja örisi ihan jatkuvasti, ja kun vihdoinkin päästiin menemään kentälle verryttelyyn, se oli jo vetänyt itsensä sellaiseen hysteriaan, että minulla oli pitkästä aikaa oikeasti ongelmia saada se pysymään käsissä. Verryttelyssä Piirto yritti pariin kertaan ottaa lähtöjä ja steppaili aluksi joka suuntaan ja pälyili kaikkea hyvin epäluuloisena, mutta pikkuhiljaa se alkoi rauhoittua ja rentoutua vähäsen, jolloin pääsin ratsastamaan sitä vähän pyöreämmäksi ja taivuttelemaan. Varsinainen verryttely jäi meillä aika lyhyeksi, koska hukattiin niin paljon aikaa tuon temppuilun takia, joten en ollut kovinkaan luottavaisen oloinen radalle lähtiessä.

Kaikki kuvat (c)Anna =)

Jänzkättää ihan mahrottomasti!

Ai mitenniin selkä notkolla :D

HeC -suoritus menikin meiltä suoraan sanottuna hyvin ala-arvoisesti. En saanut pohjetta oikeastaan ollenkaan läpi ja ulkoavut oikeassa kierroksessa olivat täysin hukassa. Alkuosa radasta oli ihan hyvä, mutta ensimmäisen laukannostoyrityksen jälkeen koko pakka levisi käsiin. Tiesin, että käynnistä laukannosto tulisi olemaan meille hankala, ja tästä syystä jännitin sitä ihan liikaa jo etukäteen, jonka takia hätäilin ja unohdin valmistella noston huolellisesti. Oikea laukka räpiköitiin vielä kohtuullisesti läpi, mutta vasemman laukannoston jälkeen en tosiaan saanut ulko-ohjalla tehtyä lainkaan pidätteitä, ja Piirto ajautui pääty-ympyrällä liian leveäksi ja jyrättiin aidat ohimennessämme :D Suoritus siis hylättiin, mutta saatiin jatkaa loppuun asti.




Kyllä, piti katsoa ihan kunnolla että kumpi laukka sieltä tuli *facepalm*
Hyvää tuossa C:n radassa oli siis alkuosa, jossa Piirto oli mukavan eteenpäinpyrkivä, mutta kuitenkin kuulolla pysähdyksessä ja käännöksissä, vaikka taivutukset eivät ihan nappiin menneetkään. Laukat olivat aivan onnettomat, joten niitä harjoitellaan jatkossa hyvin paljon. Erityisesti siis nostoja, koska laukka pyörii kyllä ihan hyvin sitten, kun sen saa nätisti nostettua. 

Fiilikset olivat vähän kaksijakoiset kun odoteltiin, että B:n verkka alkaisi. Toisaalta oli mukava, että ei jouduttu lähtemään kotiin tällaisen suorituksen jälkeen, mutta toisaalta taas pelotti, millainen fiasko seuraavasta radasta tulisi. Kilpakumppaneita katseltuani en elätellyt minkäänlaisia toiveita sijoittumisesta, vaan toivoin vain, että tästä radasta tulisi hyväksytty ja tasapainoinen suoritus. Otettiin siis tuo odotteluaika ihan rauhallisesti, koitin vain saada Piirron rennoksi ja luottavaiseksi, jotta se malttaisi sitten aitojen sisälläkin kuunnella minua ja työskennellä rauhassa. Tässä onnistuin paremmin kuin halusinkaan, koska Piirto näytti nukahtavan kun odoteltiin verryttelyyn pääsyä. Se oli myös verkassa todella laiskan ja raukean oloinen, mutta sain sitä vähän heräteltyä kun otin heti alkuun laukkaa ja reipasta ravia.


Viime hetken venyttelyjä - Prinsessa kattelee taustalla miten kaverilla menee
Tyylikäs könötys kuuluu asiaan
Kohta mennään!
Olin Piirron kanssa tässä toisessa luokassa ensimmäinen lähtijä, enkä onneksi siis ehtinyt jännittää ja ruveta miettimään asioita liikaa, kun jouduinkin jo radalle. Ei olisi uskonut, että alla oli sama hevonen kuin C-merkissä, sillä Piirto oli niin rauhallinen ja jopa hitaan tuntuinen, vaikkakin se oli kivan herkkä pohkeelle ja kulki oikein mukavassa muodossa meidän tasoon nähden. Laukassa oli vasempaan kierrokseen taas pientä ongelmaa, ja laukka nousi hieman myöhässä, mutta muuten myös laukat olivat paljon tasapainoisemmat, ja jopa ohjauskin pelasi tällä kertaa. 





Prosentteja saatiin C-merkin kouluohjelmasta 58,3 ja K.N. Specialista 53,4. C-merkistä siis saatiin paperilla arvostelu ja nuo prosentit, vaikka virallisesti suoritus hylättiin radalta poistumisen vuoksi. HeB:ssä olisi vaadittu parempaa kokoamisastetta, jotta prosentit olisivat olleet korkeammat, mutta tuomarilta tuli mukavan kannustavaa kommenttia paperiin. Nyt siis keskitytään laukannostojen parantamiseen ja pikkuhiljaa voidaan ruveta menemään pidempiä aikoja vähän korkeammassa muodossa ja tehokkaammin työskennellen. Todennäköisesti kuitenkin heB tulee olemaan meillä seuraavan kerran ohjelmistossa vasta ensi keväänä, eli siihen asti on aikaa treenailla rauhassa siinä vaadittavia asioita. Olen kuitenkin erittäin onnellinen että uskaltauduin menemään tuon B:n ja että saatiin yli 50% siitä. Jäi todella hyvä mieli noista kisoista kaikesta huolimatta :)

P.S. Saa nähdä miten minun ratsastelujen käy nyt lähiaikoina. Oikea olkapääni on erittäin pahasti vaurioitunut ja sen liikeradat ovat hyvin rajoittuneet. Maanantaina menen lääkäriin ja se piikitetään, joten ainakin muutaman päivän tauko tulee kaikkeen tekemiseen sen jälkeen. Nyt on pystynyt sentään käymään tallilla ja juoksuttelemaan Piirtoa, sekä ratsastamaan kevyesti, kunhan on vain varonut, että ei tee minkäänlaisia nosto- tai sivuliikkeitä tuolla oikealla kädellä. Toivotaan että toipuminen on nopeaa ja pääsen taas pian normaaliin arken niin töiden kuin ratsastuksenkin osalta.

torstai 14. elokuuta 2014

Piirtoa moikkaamassa perheen voimin

Vanhempani kävivät kyläilemässä täällä Joensuussa toissaviikolla ja pitihän heidät tietenkin heti ensimmäisenä raahata tallille Piirtoa katsomaan ensimmäistä kertaa. Terokin pakotettiin mukaan ja sain nyt ensimmäisen kuvan minusta, Terosta ja Piirrosta yhdessä kun äiti toimi kuvaajana. Aina jaksaa naurattaa, miten pieneltä Piirto näyttää kun Tero tai minun veli on sen lähellä. Minuun verrattuna Piirto on jopa vähän turhan korkea, mutta sitten kun nämä ukot tulevat lähelle, se kutistuu pikkuponiksi hetkessä :D

Ponipoika
Kävin ensin itse ratsastamassa hetken kentällä askellajit läpi ja vähän laukkailemassa pellolla, jonka jälkeen Piirto pääsi kuskaamaan parin kierroksen verran sekä äitä että isää. Hirveästi Piirto sai kehuja miten nätti ja kiltti se on, eikä tainnut edes äitiäkään selässä pelottaa, vaikka oli ensimmäistä kertaa ikinä hevosen selässä.

Mitähän taas oon selittämässä :D voisin ehkä vielä joku päivä opetella olemaan edes hetken hiljaa...



Viimeisenä Terokin halusi nousta ratsaille - ei kai kehdannut jättää väliin kun kaikki muutkin olivat selässä käyneet. Tämä oli siis ensimmäinen kerta kun Tero ratsasti Piirrolla. Muilla hevosilla olen sen saanut kyllä ratsastamaan, mutta näin pitkään meni ennen kuin antoi periksi tällä kertaa. En edes olettanut, että hänen ratsastavan, vaan olin toisaalla höpöttelemässä porukoille jotakin, kun Tero olikin yht'äkkiä hypännyt selkään ja lähti kuin vanha tekijä kiertämään kenttää. Ei kuitenkaan halunnut testata ravaamista, jäi ilmeisesti traumoja kun Teneriffalla käytiin vaelluksella, jossa myös ravattiin ja oli kai tehnyt melko kipeätä tuolloin :D

Jep, ilman kypärää - idiootti

Ratsastuksessa tärkeintä on näyttää kuvaajalle peukkua, ei esimerkiksi kuunnella minun ohjeita käsien paikasta...
Lopulta Piirto sai ansaitut taputukset ja pääsi takaisin laitumelle. Terosta on kyllä tullut loistava talliapulainen, minun ei tarvinnut itse edes laittaa Piirtoa pois, vaan Tero vei sen takaisin ulos samalla kun itse jäi laittelemaan kamoja paikoilleen. Suunnittelinkin, että ensi viikolla voisi pyytää lainaan tallilta toisen hepan ja lähteä yhdessä kevyelle käyntimaastolle. Tosin silloin pakotan kyllä laittamaan kypärän päähän perhana!

Väsynyt lapsonen


keskiviikko 13. elokuuta 2014

Damn you Blogger!

Ai että meinasi ruveta melkein ärsyttämään kun kävin pitkästä aikaa tänään tietokoneella täällä bloggerissa, eikä missään näkynyt edellisiä postauksiani viime viikkojen ajalta. Olen siis kännykällä lisännyt muutaman tekstin, mutta nyt kun niitä yritin etsiä, en löytänyt julkaistuista enkä myöskään luonnoksista niitä. Tuli siis vahingossa tällainen järkyttävän pitkä postaustauko tähän väliin näköjään. Harmillisinta on, että tyhjensin noihin postauksiin kännykästäni kuvia, ja toki olen ehtinyt suurimman osan jo poistaa, eli ne kuvat jäävät nyt kokonaan kadotukseen, ellei jokin ihmeellinen päivä blogger pamauta näitä vanhoja postauksia esille. 

Yritänpäs nyt siis teidän iloksenne muistella mitä olin kirjoitellut, ja kaivella facebookista ja muualta pari kuvaakin höysteeksi, ettei ihan tylsäksi kävisi.

Piirto päiväunilla - Aada vahtivuorossa
Ei kai vielä pidä herätä, saanko vielä nukkua viis minuuttia? :))
Olen viime viikkoina päässyt ratsastelemaan Piirron lisäksi myös muillakin hevosilla ihan laidasta laitaan. Pääsin erittäin mahtavan puoliverisen kanssa kentälle harjoittelemaan kouluratsastuksen perusteita (toisin sanoen huomasin oman ratsastustaitoni hävinneen täysin, ja pelkkä siistin raviympyrän tekeminen oikeassa temmossa oli hyvin haastava suoritus). Tämä hevonen ei anna mitään ilmaiseksi, ja sitä täytyy ihan oikeasti osata ratsastaa, jotta edes perusasiat sujuvat. Oli siis hyvin rankat kaksi peräkkäistä päivää kun tätä kävin ratsastamassa, mutta ai että sitä tunnetta, kun hevonen rupesi kulkemaan oikein päin ja pääsin vihdoinkin vaikuttamaan siihen ja tekemään asioita, joita esimerkiksi Piirron kanssa ei vain pysty tekemään. Aivan mahtava opetusmestari tämä tamma on, ja olen vain ihan fiiliksissä joka kerta kun sen selkään pääsen ja saan sen kulkemaan rentona. 

Viime viikonloppuna sen sijaan olikin vuoro mennä täysin erilaisten hevosten selkään, kun lähdin jälleen käymään Vaiviossa ratsastelemassa parilla ravuriruunalla henkeä salpaavissa maisemissa. Toisella olinkin jo aiemmin käynyt ratsastamassa, mutta toisen selässä en ollut ikinä käynyt, eikä sille tietääkseni koskaan ollut edes satulaakaan selkään laitettu. Ensin lähdin tällä uudella tuttavuudella, isolla mustalla ruunalla ilman satulaa toisen hevosen perässä ihan vain käyntilenkille, joka meni ihan leppoisasti, joten uskaltauduin seuraavana päivänä käymään näillä molemmilla ruunilla vähän vauhdikkaamman maastolenkin yksin. Pienemmän ruunan kanssa meni jo ihan rutiinilla: ravailtiin ja otettiin parit laukat ja muuten vain käveltiin ja ihmeteltiin maisemia ja rämmittin polkuja pitkin. Uusi tuttavuus oli myös erittäin mallikelpoinen ratsunalku, se kuunteli hyvin painoapuja ja oli todella herkkä suustaan, joten sillä oli helppo lähteä liikenteeseen. Vähän jännitin aluksi, miten ensimmäinen ravisuora menee: saanko hevosta enää takaisin kiinni kun se pääsee vauhdin makuun, vai painellaanko monta kilometriä pää taivaissa suoraan takaisin tallin pihaan? Ruunaherra otti oikein lunkisti myös ravissa ja otettiin vauhdikas pätkä ylämäkeen, jonka jälkeen taas hölkkäiltiin ilman mitään ongelmia vauhdin säätelyn kanssa. Käytiin läheisellä harjulla ihailemassa maisemia ja kiipeilemässä mäkiä, jonka jälkeen suunnattiinkin kotia kohti. Pääsi poitsu laukkaamaankin ihan luvan kanssa kotimatkalla pitkässä ylämäessä ja ai että se tykkäsi! Kaula oli ylväästi kaarella ja piti jopa vähän tepastella ja pöristä laukan jälkeen kuin ori konsanaan. Aivan ihana tapaus.

Pikkuruuna

Uljas Musta <3
Sitten päästäänkin vihdoin blogin päätähteen: eli mitäs minulle ja Piirrolle kuuluu? Meillehän kuuluu vain hyvää, asiat rullaa omalla painollaan ja tuntuu, että jokainen päivä vain tykkään entistä enemmän tuosta omasta pikku possustani. Piirto on kehittynyt sekä sileällä, että esteillä huimasti, minkä lisäksi sen käyttäytyminen maastossa on nyt sitä luokkaa, että olen päästänyt Annankin maastoilemaan ja ratsastelemaan pellolla oman mielensä mukaan. Anna kävikin uittamassa Piirtoa viimeisinä hellepäivinä viime viikolla ja itse kävin vetämässä mäkitreeniä parin kilometrin päässä, johon piti mennä asfaltoitua pyörätietä pitkin osa matkasta. Piirto käyttäytyi hienosti ja ei hötkyillyt minun eikä Annan kanssa mitään ylimääräisiä, eikä säikkynyt pyöriä, lehmiä tai rekkojakaan. Piirto oli ihan liekeissä kun kiipeiltiin jyrkkiä mäkiä ylös ja ei olisi meinannut malttaa lähteä kotia päin kun oltiin lopettelemassa, tuntui että se vasta oli lämmennyt kunnolla kun itsellä alkoi jo kuumuus painaa liikaa.


Olen nyt keskittynyt itse sileällä työskentelyyn Piirron kanssa, vaikkakin sorruin kyllä pari viikkoa sitten ottamaan muutaman hypyn sen kanssa. Lisäksi ollaan maastossa välillä hypelty ojien ja puunrunkojen yli ihan mielen virkistykseksi, mutta rankemmat hyppytreenit olen jättänyt Annan hoidettavaksi, ja hyvin hän on ne hoitanutkin. Sielällä olen koittanut herkistellä Piirtoa vastaamaan nopeammin pohjeapuihin ja muutenkin saamaan sen kevyemmäksi ratsastaa. Ilmoittauduin heC ja heB -kouluohjelmiin 17.8. Kiteellä järjestettäviin harjoituskoulukilpailuihin, kun meille järjestyi hieman yllättäen kyyti sinne. Hetken epäröin tuota helppo B:tä, mutta ajattelin että mitäpä sitä nolostelemaan jos huonosti menee, onpahan yritetty ja näkeepähän ainakin, että millä tasolla ollaan. Voi sitten miettiä, mennäänkö vielä syksyllä käymään yhdet koulukisat seuratasolla, vai odotellaanko ensi kevääseen ennen kuin jatketaan kisahommia. Kaikki vaihtoehdot ovat avoinna, ja kokemusta vain lähdetään kisoihin hakemaan, toiveena olisi hyväksytty suoritus molemmista luokista. 

Huono laatu, mutta todiste, että on hypätty 85cm okseri :D
Jotain jäi varmasti kirjoittamatta, mutta lupaan palailla mahdollisimman pian tietokoneen ääreen kirjoittelemaan. Näköjään puhelimeen ei voi bloggaamisessa enää luottaa, joten sitä kautta en enää lisäile mitään.