keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Kuulumisia osa1

Sain Elisalta facebookissa arkikuvahaasteen, mutta koska olen vähän laiska lisäilemään sinne kuvia, päätinkin suorittaa tehtävän täällä blogin puolella. Kuulumiset tulevat päivän tai parin viiveellä, koska yleensä käyn kuvat läpi vasta aamulla tai myöhään illalla. 

Maanantaina oli harvinainen päivä, kun en käynyt tallilla ollenkaan, Kristiina hoiti ja liikutti Piirron, joten itse pääsin nauttimaan Teron kanssa grilliherkuista. Lisäksi tuli käytyä Repen kanssa taas metsässä lenkkeilemässä ja nauttimassa kauniista kelistä. Loppuilta menikin sitten Emmerdalea ja Revolutionia katsellessa, sekä nettiä selaillessa, normi-ilta siis.

Repe ei nauttinut niin paljoa kuin minä, rupesi kesken lenkin nukkumaan :D

Nam nam, possua, kanaa, nautaa ja vuohenjuustoa - lisänä vielä lankkuperunoita ;)
Eilinen aamu meni vähän plörinäksi, kun piti kesken työpäivän lähteä lääkärissä käymään ja sitä myöten sitten jouduin hieman yllättäen sairaslomalle jälleen. Pientä stressiä meinasi puskea päälle, mutta asialle ei nyt mahda mitään, joten näillä mennään. Sängynpohjalla kun olin hetken lataillut akkuja, pääsin kuitenkin pyörähtämään tallilla, jossa meni aika ihan mukavasti tarhaa siivoillen, minkä lisäksi juoksutin Piirron pitkästä aikaa.

Ponit päiväunilla... Rupesivat mököttämään miulle kun en päästäny heinäkasalle
Tehtiin myös vähän maastakäsittelyä, tosin paikallaan pysyminen oli vielä vähän hakusessa

... ja lopuksi otettiin vielä ihQ selfiet x)
Illalla tyhjentelin vielä pitkästä aikaa puhelimen tietokoneelle ja rupesin editoimaan videoita, tarkoituksena oli, että saisin tänne laitettua mahdollisesti kaikki, mutta jo yhden videon kasaamisessa meinasi mennä hermot, joten jouduin luovuttamaan kun olin sen saanut valmiiksi. Editointiohjelma ei jostain syystä halunnut ladata videon esikatselua kunnolla, vaan näytti liikkeet sellaisissa sekunnin still-kuvissa, joten oli hieman hankala arvioida yli puolen tunnin klipistä, että mitkä pätkät haluaisin ottaa lopulliseen videoon mukaan, argh!
Building preview - tätä se näytti vielä puolen tunnin päästäkin -.-

Sitten toimi taas sekunnin verran... Huoh.
Noh, kaikesta huolimatta sain yhden videon kasattua, tänään on sitten aika hyökätä loppujen kimppuun. Alla olevassa piiitkässä videossa on siis melkolailla editoimatonta materiaalia muutaman päivän takaisesta hellepäivän "kouluratsastuksesta". Varsinaiseksi koulutreeniksi sitä ei voi sanoa, sillä itse olin aivan poikki tuona päivänä ja Piirtokin oli hyvin vetämätön, joten pakko oli tyytyä siihen, että sain hepan kulkemaan suurinpiirtein siihen suuntaan ja sitä askellajia mitä halusin. Ihan kivoja pätkiäkin tuli, varsinkin vasempaan kierrokseen, mutta koska en itse jaksanut hirveästi ruveta työstämään taivutuksia ym, päästiin Piirron välillä vähän turhan helpolla ja volteista sekä ympyröistä tuli aika mielenkiintoisen muotoisia. Propsit sille, joka jaksaa koko videon katsoa.

Linkki videoon - Huom, mutterista HD-laatu niin näkyykin jotain ;)



Huomenna tulossa tämän päivän editoinnin tulokset (toivottavasti), eli loistavasti menneitä hyppyjä sekä mahdollisesti pätkää juoksuttelusta, tällä kertaa liinassa. Täytyy ensin tutkailla onnistuiko juoksutusvideo laisinkaan kun laitoin vain kännykän maneesin reunalle kuvailemaan.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Kesätunnelmissa

Monena päivänä on ollut tarkoitus tulla kirjoittelemaan kuulumisia, mutta koska kelit ovat suosineet, niin ei ole tietokoneella istuminen houkuttanut laisinkaan. Pyhien ajan on ollut niin ihanan lämmintä, että on ollut pakko vain olla ulkona joko koiran kanssa tai sitten tallilla. Lisäksi olen nauttinut näistä harvinaisista yhteisistä vapaista Teron kanssa. Yleensähän Tero on viikonloput töissä kun itsellä olisi vapaata, ja kun taas Tero olisi vapaalla, teen minä aamutalleja... Nyt ollaankin ehditty hyvin käydä sukuloimassa, ulkona syömässä, viihteellä ja nauttimassa ulkoilusta. 

Hevosetkin nauttivat, kun ulkona on lämmintä, mutta ötökät ei ole kiusana. Piirto tosin hikoaa näillä keleillä liikutuksessa kuin pieni sika, eikä sillä tuntuisi olevan energiaa yhtään mihinkään muuhun kuin heinän syömiseen. Lisäksi se on nyt tarhojen kuivuttua ottanut tavakseen piehtaroida aivan jatkuvasti. Joka kerta kun tulen tallille, on vastassa ravalla kuorrutettu hevonen. Käytinkin perjantaina yli tunnin ihan vain Piirron harjaamiseen ja talvikarvojen irroitteluun. 

Ennen

Jälkeen
Huomasin vasta kuvia ottaessa, että olin laittanut Piirrolle vahingossa Milon päitset. Olin ratsastanut Milon ensin, ja nappasin sitten Piirron samalla tarhasta mukaan kun vein Milon sinne. Ihmekös kun ei oikein meinannut lukko mennä kiinni. Onhan punaiset ja siniset päitset todella hankala erottaa toisistaan, vai mitä?

Tämä on kyllä ihan loputon kierre: Piirto käy piehtaroimassa, jonka jälkeen minä tulen ja puunaan sen sieväksi, jotta Piirto voi heti tarhaan päästyään käydä piehtaroimassa uudelleen. Huvit ne on hulluillakin.












Tänään olikin Piirrolla puomipäivä pitkästä aikaa, ja kylläpä polle hikosi! Itsekin pystyin hyvin olemaan lyhythihaisessa paidassa, vaikka en edes ratsastanut, olin vain kuvailemassa ja katselemassa miten homma toimii, kun Kristiina ratsasti. Piirto meni hyvän näköisesti, ja vaikka vähään aikaan ei olekaan puomeja menty, näytti Piirto silti kehittyneen viime kerrasta. Se ei enää kompuroinut puomeilla ja osasi laukassakin tulla tasapainoisesti puomeille. En malttaisi millään odottaa, että pääsisin itse taas hyppelemään kunnolla, mutta selän takia on otettava rauhassa. 

Tämä nyt oli tällainen sekava kuulumiskirjoitus, missä ei ollut päätä, eikä häntää, mutta sainpahan vihdoinkin aikaiseksi tyhjentää kuvat puhelimesta koneelle ja jopa muutama eksyi tännekin asti. Minulla olisi perjantain ratsastuksesta videokin, kun vain saisin aikaiseksi editoida sen, niin saisi tänne vaihtelun vuoksi muitakin kuin hyppyvideoita :) 

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Antoisa tunti


Huom. Kaikki tämän kirjoituksen kuvat (c) Taru
(Paitsi huonoista muokkauksista joudun itse ottamaan vastuun)

Lauantaina kapusin siis kipeine selkineni Piirron selkään ja kauhulla valmistauduin jo aiemmin varaamalleni yksityistunnille. Kauhulla siksi, että tiedän ratsastuksessani olevan hyvin paljon moitittavaa ja korjattavaa, ja koska olen ollut liian laiska ja mukavuudenhaluinen tekemään mitään asioiden parantamiseksi. Odotin siis palautetta siitä, miten huonosti ratsastan ja miten pilaan nuoren hevosen pomppivalla istunnalla ja epätasaisella kädellä. Lisäksi olin hieman epäileväinen sen suhteen, kestäisikö kipeä lonkka ja selkä kokonaisen tunnin tehokasta ratsastusta.

Toisin kävi.

Toki sain palautetta istunnasta ja ratsastuksesta, mutta rakentavalla tavalla, sekä korjausneuvojen kera. Nyt siis tiedostan paljon tarkemmin, mitkä isoimmat puutteeni ovat, ja mikä tärkeintä, tiedän miten niitä pitää lähteä ratkaisemaan. Oli mahtava huomata, miten neuvoja noudattamalla sain aikaiseksi välittömän reaktion hevosessa ja omassa ratsastuksessa, ja miten paljon mukavampaa ratsastus oli, kun koki saavuttaneensa jotain ja ratsastaneensa niin, että hevonenkin pääsi kulkemaan ainakin ajoittain oikein päin ja oikeanlaisilla avuilla.



Aluksi ratsastus tuntui todella vaikealta, ja Piirto meni normaaliin tyyliinsä kankeana ja kiirehtien. Varsinkin vasemmassa kierroksessa ravin aikana tuntui ensin, että ei tästä mitään tule, ja ajattelin jo lyödä hanskat tiskiin. Piirto asettui vasemmalle ja punki todella pahasti sisäpohjetta vasten. Itse taas en osannut pitää ohjia tuntumalla ja jätin Piirron ihan yksin miettimään, mitä sen pitäisi tehdä ja millä tavalla taipua. Vaati myös todella lujan tahdonvoiman, että onnistuin rentouttamaan jalkani (toisinsanoen olemaan puristamatta polvella tai reidellä) ja pitämään vasemman käteni oikealla paikallaan. Käsi kun pyrki jatkuvasti karkaamaan harjan väärälle puolelle, jolloin Piirto asettui vielä pahemmin ulos ja meni vinosti. Kun sain omat apuni kohdalleen, tuntui kuin joku olisi vaihtanut eri hevosen alleni, niin iso muutos oli ainakin selkään. Kuvissa nyt ei niin isoa muutosta näy, mutta tunne oli mahtava.

Kuvasaldoa alkutunnista. Kuvat ovat harmillisen pimeitä, mutta en jaksanut muokkailla kovinkaan paljoa. Näistä näkee kyllä tarvittavan. Tarulla loppui kamerasta akku jossain välissä, joten kaikki kuvat ovat vasemmasta, eli huonommasta kierroksesta otettu. Ihan kivan näköistä ainakin omasta mielestä silti. Oikeaan kierrokseen meni vielä paremmin :)

Niin minnekäs suuntaan sen nenän piti osoittaa + huomaa tyylikäs sisäpohkeen kantapään käyttö

Vähän jo rupesi paranemaan

Kuvia katsellessa huomaa kyllä hyvin omat virheet. Vaikka ratsastaessa luulee näyttävänsä oikein hyvältä, niin kuvat kyllä palauttavat nopeasti maan pinnalle. Hieman paremman näköistä meno tietenkin on, kun vertaa itsenäisiin ratsastuskertoihin, mutta kylläpä tuo istunta aika könöttävä on, ja kädet on välillä harhautuneet ties minne. Hauskinta on, että olen istunut niin pitkään aivan totaalisen väärin, että se oikea asento tuntui ihan luonnottomalta. Siinä vaiheessa kun sain palautetta, että nyt on hyvä istunta, olo oli lähinnä epäuskoinen: Pitäisikö tämän nyt sitten tuntua rennolta ja hyvältä?? Noh, ei Roomaakaan rakennettu päivässä. Toisinsanoen kun pienissä annoksissa saa näitä oikeanlaisia ratsastuskertoja, niin ehkä siihen oikeinpäin menemiseen tottuu niin Piirto kuin minäkin, ja jossain vaiheessa siitä tulee meille se normaali tyyli. Ehkä...







En tietenkään ratsastanut virheettä, kuten kuvista huomaakin - päin vastoin: Virheitä tuli hyvin paljon, mutta sitä mukaa kun niitä ilmeni, sain niiden korjaamiseen neuvoja ja pääsin heti kokeilemaan, miten pystyin erilaisilla ohja- ja pohjeavuilla sekä istunnalla vaikuttamaan ratsastettavuuden paranemiseen. Olo oli tunnin jälkeen väsynyt, mutta iloinen. Myös selkä ja lonkka kestivät hyvin, kun pidettiin välissä kävelytaukoja, jolloin pääsin venyttelemään ja rentouttamaan paikkoja. 

Apua mikä possuilme :DD
Valitettavasti laukasta ei tullut kuvia, mutta lyhyen videopätkän sain vasemmasta laukasta. Oikea laukka oli jälleen kerran paljon ponnekkaamman tuntuinen, tämä vasen taas hieman laahaava, mutta sekin rupesi pyörimään ihan kivasti, kun itse taas muistin istua rauhassa ja nojaamatta eteenpäin, sekä käyttää aktiivisesti ulkoapuja. Laukannostoissa oli aluksi todella paljon ongelmia, kun en vain yksinkertaisesti malttanut rauhoittua ja tehdä siistejä nostoja. Muutaman huomautuksen jälkeen kuitenkin kokosin itseni, ja hyvällä valmistelulla sain kivat nostot tehtyä. Laukassa myös Piirto meinasi todella helposti asettua ulos ja kun itse unohdin sen vasemman käden paikan, niin ympyrät eivät aina olleet ihan oikean kokoisia, mutta tämäkin saatiin korjattua.


Nyt olisi hirveä into päästä ratsastamaan kunnolla, mutta pakko ottaa rauhallisemmin, että pääsen takaisin töihin pyhien jälkeen. Ei tästä muuten mitään tule...

On se upee poni <3

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Tuplasynttärit = hyppyjä ja metsäilyä

Viikonloppu meni juhlahumussa, tai no, ainakin synttärit tarjosi hyvän tekosyyn herkutella ja laiskotella. Sunnuntaina oli siis minun syntymäpäivä ja maanantaina Repe täytti neljä vuotta. Lauantaina käytiin syömässä vähän hienommin, mutta muuten viikonloppu meni ihan vain rentoutuessa, telkkaria katsellessa ja herkkuja syödessä. Maanantaina oli sitten Repen vuoro herkutella, kun käytiin ostamassa Prismasta sille poron selkäpaloja lahjaksi. Kyllä muutes maistui poitsulle, ei jäänyt muruakaan jäljelle. 

Viikonloppuun kuului tietty myös ajanviettoa tallilla. Hanna lähti pitkästä aikaa mukaan, joten päätin käyttää tilaisuuden hyödyksi, kun kerrankin oli joku joka nostelee puomeja, eli otin muutaman hypyn - ensimmäistä kertaa kentällä. Montaa kertaa ei selän kipuilun takia pystynyt pientä estettä tulemaan, mutta sen verran kuitenkin, että saatiin taas vähän pidettyä hyppyrutiinia yllä, ja onhan se ihan eri tavalla kivaa kuin pelkkä sileällä työskentely.





Esteen koko taisi olla hurjat 50 senttimetriä, mutta olipa kivaa päästä vähän pomppimaan pitkän tauon jälkeen. Piirto innostui ihan hirveästi heti kun se näki, että kentälle pystytettiin este, ja tuntui kuin siihen olisi asennettu ylimääräinen moottori. Poissa olivat etenemisongelmat ja tahmatassuisuus. Yhden huonon lähestymisen jälkeen Piirto päätti jopa antaa minulle opetuksen ja heitti pienen pukin. Olihan se minun vika, kun poniparka kolautti koipensa puomiin pudottaen sen. 

Sukeltaaaaa!!

Sukellappa akka keskenäs...!
Kyydissä pysyin ja jatkossa muistin tehdä paremmat lähestymiset, sekä antaa Piirrolle tilaa tulla hyvällä temmolla esteelle, enkä jäänyt pitämään käsijarrua päällä. Olen huomannut, etten uskalla pitää hypätessä tarpeeksi vahvaa laukkaa, vaan jään helposti himmailemaan ja varmistelemaan. Hyppäämme kuitenkin niin onnettoman pieniä esteitä, että olisi hyvä antaa Piirron laukata kunnolla ja saada voimaa hyppyihin, jolloin huonot lähestymisetkin olisi pelastettavissa vähän kauempaa tai läheltä ponnistamalla, kun nyt käsijarru päällä esteelle tullessa vauhti hiipuu totaaliesti, ja heppa joutuu könyämään puomikasan yli ratsastajan jättäessä sen ihan yksin selviytymään. 

Maanantaina käytiin sitten Elisan ja Milon kanssa palauttavalla tunnin maastolenkillä, joka koostui parista ravipätkästä, yhdestä lyhyestä laukkasuorasta, runsaasta kävelystä, sekä lukemattomista pukeista ja örinöistä. Piirto oli siis jälleen unohtanut, miten maastossa pitäisi käyttäytyä, vaikkakin meno oli paljon rennompaa kuin alkuaikoina. Nyt pukkeja lensi laukan aikana muutama, sekä lopussa oli pieni sekoilutuokio, kun Piirto järkyttyi aivan kauheasti Milon poikki rasauttaman oksan päästämästä äänestä. Siinä olikin sitten syytä kerrakseen tehdä korkean tason koululiikkeitä asianmukaisten äänten säestämänä, sekä lopulta polkea jalkaa mielenosoituksellisesti, kun ilkeä emäntä ei antanutkaan lupaa näihin luovuutta vaativiin temppuihin. Ehkä ensi kerralla sitten... 

Kotona lähdin vielä Repenkin kanssa läheiseen metsään nauttimaan auringosta ja tottakai possun syntymäpäivästä. Se sinkoili joka suuntaan kun päästi vapaaksi, etsi kaikki kepit lähimaastosta ja silppusi ne pieniksi palasiksi. Hetken riehumisen jälkeen se malttoi jopa rauhoittua haistelemaan paikkoja ja lopulta lenkki päättyi auringonottoon ja löhöilyyn myös Repen osalta.





Tänään tapahtuikin sitten nopeasti paluu arkeen, kun jouduin taas sairaslomalle kipuilevien lonkkien ja selän vuoksi, enkä siis pysty varmaan ratsastamaankaan kovin tehokkaasti lähiaikoina. Onneksi on kaikkea muuta hyvää tekemistä Piirron kanssa, ja muita ihmisiä, jotka jaksavat auttaa ratsastuksen kanssa. Lauantaille tosin meillä oli sovittuna jo yksityistunti, jota en jätä välistä ennen kuin on toinen jalka haudassa.

Ai niin, Piirto on yllättävää kyllä laihtunut nyt niin paljon, että satula on hieman epäsopiva. Se valuu lavoille, joten taitaa olla kaaren vaihto paikallaan. Ehtihän se olla sopiva melkein kuukauden... Lisäksi ärsyttää tämän blogin ulkoasu + banneri, mutta en vaan ole saanut itsestäni niin paljoa irti, että olisin jaksanut tehdä asialle jotain. Täytynee jatkaa ärsyyntymistä, koska muutosta on tuskin lähiaikoina tapahtumassa.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Päätöntä ja kuolaimetonta menoa

Tässäpä olisi pidemmittä puheitta kuvakollaasia muutaman päivän takaisesta irtojuoksuttelusta. Piirto oli tuona päivänä taas vähän uhmakkaalla tuulella ja kyseenalaisti auktoriteettiani muutamaan otteeseen juoksuttelun aikana, mutta lopulta nöyrtyi juoksemaan sinne minne piti, tosin melko nyrpeän ilmeen kera.

On se komea <3







Löytyyhän sieltä takapäästäkin voimaa :D
Viime aikoina ollaan myös muutaman kerran testailtu tallikaverin LG Bridle -kuolaimettomilla menoa, ja Piirto on ruvennut hoksaamaan niiden idean ihan kivasti. Alussa totutin erilaiseen paineeseen ihan maastakäsin ja myöhemmin sitten siirryin selkään, kun ensin olin ratsastanut kuolaimilla Piirron rennoksi. Pysäytys ja kääntäminen toimi lähes yhtä hyvin kuin kuolaimillakin, sillä koska Piirto on aina toiminut parhaiten, kun sillä ratsastaa enemmän istunnalla kuin ohjalla, ei tässä ollut apujen kannalta isoa eroa aiempaan verrattuna. Jonkin verran se yritti alussa painaa ohjalle, mutta hetken päästä tajusi, että ei sinne suuhun sitä painetta tule, vaikka kuinka roikkuisi ohjissa. Pidettiin opetushetket todella lyhyinä, jotta saisin lopetettua onnistumiseen ja ensi kerralla olisi sitten kiva jatkaa siitä mihin jäätiin.


(c) Pauliina
Kylläpäs Piirto näyttää pieneltä! O.o
Ei olla siirtymässä kokonaan kuolaimettomaan menoon, mutta mukava olisi välillä mennä niin, että Piirto saisi lepuuttaa suuta. Lisäksi tämä on kivaa vaihtelua normaaliin puurtamiseen. Kaikkea pitää kokeilla :D

(c) Pauliina
Piirto tykkää kun näiden kanssa voi paremmin maistella kaikkea :D

torstai 3. huhtikuuta 2014

Takaisin satulassa


Hirveästi ei ole viime aikoina ollut kirjoittelemisen aihetta, kun niiden selkävaivojen takia on pitänyt ottaa hieman rauhallisemmin, mutta nyt olisi luvassa tiivis kuulumispaketti. Viikon verran olin siis lähes kokonaan pois Piirron selästä ja nyt sitten olen taas hiljalleen ruvennut palailemaan normaaliin ratsastusrytmiin. Ensimmäiset kerrat menin ihan vain käyntityöskentelyä maksimissaan puolen tunnin jaksoissa, josta sitten lisäsin aina vähän kerrassaan kevyttä ravia ja lopulta laukkaa. Maastakäsittelyä tosin tuli tehtyä melko paljon, mikä teki todella hyvää meidän yhteistyölle, varsinkin nyt kun Piirto päätti kehittää itselleen jonkinlaisen uhmaiän.

Selkä ei ole ottanut nokkiinsa tästä ratsastukseen palaamisesta, joten nyt olen mennyt ihan normaalisti ja ai että onkin ollut ihana päästä takaisin normaaliin arkeen!
Piirto oli ensimmäisillä ratsastuskerroilla oman taukoni jälkeen todella hankalan tuntuinen, varsinkin kun olin juuri ennen sitä käynyt ratsastamassa kaverin puolet pienemmällä ponilla, jonka liikkeet ovat täysin toisesta maailmasta Piirtoon verrattuna. Tämä Arttu-poni on aivan ihana tapaus, niin helpot liikkeet istua ja muutenkin todella herkkä ja suloinen. Välillä tosin saattaa yrittää ottaa ponimaisia lähtöjä, mutta muuten on aivan loistopakkaus. Oli kyllä hauska ratsastaa pitkästä aikaa ponilla, tuli jopa pienimuotoinen harmitus, kun Piirto on niin iso. Pituuden puolestahan tuollainen Artun kokoinen poni olisi minulle paljon parempi, mutta valitettavasti painan sen verran, että kovinkaan säännöllisesti en voisi pikkuponilla mennä. Onneksi Piirron kanssa ei ihan heti tule painorajoitukset vastaan - voin siis jatkossakin syödä suklaani ilman omantunnon tuskia :D


Ihana pikkumies!




Oli tosiaan hieman hankaluuksia tuon ponikyydin jälkeen saada ravissa esimerkiksi työstettyä Piirtoa millään tavalla, kun pelkästään kyydissä pysyminen tuntui mahdottomuudelta. Ravi tuntui siltä, kuin oltaisiin Vermon takasuoralla ja sisäpohkeen merkitys tuntui hävinneen totaalisesti niin ratsastajalta kuin ratsultakin Lopetin parilla ensimmäisellä kerralla heti, kun sain Piirron edes jollain tavalla kuulolle ja rennoksi, jotta molemmille jäisi hyvä mieli. Hieman turhautunut olo kyllä jäi viime viikon ratsastuksista, sillä tuntui, että kaikki se edistys mitä aiemmin oltiin saavutettu, oli nyt valunut kokonaan hukkaan. 

Viikko sitten meno oli aikas vauhdikasta



Ei muutes ole enää ollenkaan lunta kentällä, jes!

Muutaman kerran jälkeen homma alkoi taas sujua. Eilen kun illalla päätin suunnitelmien vastaisesti vielä mennä ratsastamaan, oli Piirto heti alusta asti TODELLA hyvä. Se kulki oikein kivasti: rentona, mutta kuitenkin eteenpäin pyrkivänä. Ravi oli heti rauhallista ja säädeltävää, ja pystyin itse keskittymään istuntaan ja taivutteluun. Sain ravissa Piirron myös taipumaan kivasti molempiin suuntiin, kun aiemmilla kerroilla on tuntunut, että ratsastaa rautakangella, eikä hevosella. Erityisesti minut kuitenkin yllätti laukan laatu, sillä se oli pontevaa ja ilmavaa, paljon vahvempaa kuin ikinä ennen. Olin ihan ihmeissäni siellä selässä ja fiilis oli mitä mahtavin. Harmi kyllä kuvia tuosta ratsastuksesta ei ole, mutta kaveri oli kuitenkin todistamassa tapahtunutta, ja hänkin oli sitä mieltä, että laukka oli hyvän näköistä. Ei siis pelkästään minun ruusunpunaisten lasieni läpi katsottuna, hah.

Olen nyt parina päivänä kokeillut Piirron kanssa uutta juttua, josta lisää seuraavassa tekstissä. Ensi kerralla luvassa myös tyylikkäitä jumppaliikkeitä irtojuoksutuksessa a la Piirto.

Loppuun vielä Repen päivän asento:

Ei oo riemulla rajaa kun on päästään vajaa!