Kunnonkohotustalkoot alkoi nyt!

Tiistaina oltiin ensimmäisellä puomi/kavalettitunnilla, joka on nyt siis meidän vakiotunti jatkossa. Tunti meni periaatteessa ihan kivasti, mutta päälimmäisenä jäi mieleen se, että sekä hevonen että ratsastaja tarvitsevat nyt tehokasta treeniä, että saataisiin kuntoa kohotettua. Kuvia ei saatu, Taru tosin otti muutaman videon, mutta en tiedä tuliko niistä mitään :D

(c) Maiju

Aloitettiin tunti verryttelyjen jälkeen menemällä lyhyelle sivulle laitettuja ravipuomeja ja kavaletteja molempiin suuntiin. Piirto oli aluksi enemmän kuin ihmeissään puomeista, sillä en tällä tallilla ollut vielä mennyt sillä puomeja ollenkaan, eikä se ollut edes nähnyt niitä maneesissa ennen. Edellisellä tallilla kyllä mentiin paljonkin puomeja, mutta siellä ne olivat hillitymmän värisiä, eli ei tainnut Piirron pieneen pääkoppaan mahtua, että ei ollut kyse mistään uudesta jutusta. Kaarevalla uralla puomien meno oli myös uutta, aiemmin oltiin harjoiteltu vain suoralla, joten ensimmäiset (neljä) yritystä oli ihan kauheaa räpellystä kun hevonen ei tiennyt mihin jalkansa laittaisi, mutta pikkuhiljaa se tajusi idean ja jalat rupesivat mahtumaan väleihin. Itse yritin vaan auttaa mahdollisimman paljon ja muistaa pitää ulko-ohjan tuen ja pohkeet kiinni, että Piirto tietäisi edes vähän paremmin mitä pitää tehdä.

Seuraavaksi nosteltiin laukkaa muutamia kertoja, Piirto nosti ihan mukavasti molempiin suuntiin, mutta vasen oli parempi, oikeassa kierroksessa meinasi nousta todella helposti väärä laukka. Meillä nostot tehdään vielä yleensä kulmassa tai reilulla taivutuksella, muuten Piirto meinaa lähteä juoksemaan alta pois. Tätä pitää ehdottomasti harjoitella enemmän - nostoja siis, ei pelkkää laukkaamista. Tunnilla otettiin siis seuraavaksi laukkapuomeja ja kavaletteja pitkällä sivulla, yhteensä niitä oli neljä kappaletta. Maapuomit sujuivat tosi hyvin, ja toisesta päästä nostetut kavaletit vielä menivät muutamalla kolistelulla, mutta sitten kun yksi puomi nostettiin molemmista päistä (n.20cm korkeuteen), ei Piirto enää meinannut jaksaa mennä yli ja sekoili askelissaan, enkä itse osannut hirveästi auttaa :( Lopulta tultiin siihen tulokseen, että Piirrolla alkaa voimat olla niin vähissä, että meidän on parempi pitää vähän taukoa, joten käveltiin sillä aikaa kun muut ryhmässä suorittivat tehtävää.

Lopuksi oli vielä tehtävänä kaarevalla uralla innarivälein olevat laukkapuomi-kavaletti-puomi, jota yritettiin kertaalleen, vaikka ei ehkä olisi kannattanut: Piirto sotkeentui jalkoihin ja kavalettiin ihan totaalisesti ja kaatui rähmälleen. Ei siis menty kyljelleen, vaan sillä petti jalat alta, mutta pysyin kuitenkin kyydissä ja päästiin nopeasti ylös ilman sen kummempia vaurioita. Säikäytti kyllä vähän ja tuntui Piirtokin olevan vähän epäileväinen puomeja kohtaan, mutta parin helpon ravi- ja laukkapuomin jälkeen sen epäilykset katosivat ja voitiin huoletta tehdä loppuverkat ja pitkät kävelyt :)

(c) Miia

Eli tämän tunnin perusteella siis tulin siihen johtopäätökseen, että nyt aletaan ottaa tosissaan tämä treenaaminen ja kunnon  kohottaminen, eli on lähdettävä ihan oikeasti omalta mukavuusalueelta pois ja ruveta hommiin. Liian pitkään on vaan humputeltu ja olen ehkä jättänyt vaatimatta Piirrolta tiettyjä asioita, koska on mukavampi ollut tehdä sellaisia tehtäviä, mitkä sujuvat jo rutiinilla. Nyt tähän tulee muutos, ja otetaan käyttöön säännöllinen liikutusrytmi, ettei pääse tulemaan liikaa kevyitä päiviä tai vapaita peräkkäin, vaan fiksusti tehdään rankempaa ja palauttavaa treeniä tasapainossa.

(c) Miia

Sunnuntaitreeni kuvina

Nyt olisi vuorossa vaihtelun vuoksi kuvapainoitteinen postaus. Maiju tuli sunnuntaina kuvaamaan minun ja Piirron treenihetkeä, ja olikin saanut hurjan paljon kivoja kuvia otettua. Piirto, Milo ja yksi toinen suokki juoksivat irtona kentällä kunnon rodeota ennen kuin liikuttelin Piirron, tästä ei harmi kyllä ole kuvia kun Maiju ei ollut vielä tullut ja itse en tajunnut ottaa kuvaa kun jäin vahtimaan etteivät hepat potki toisiaan..

Piirto oli oikeaan kierrokseen todella kiva, mutta vasemmalle erittäin kankea ja haluton taipumaan. Nyt se oli kuitenkin paljon paremman tuntuinen suustaan kuin aiemmin, eli taitaa olla raspaaminen auttanut edes vähän ratsastettavuuteen :) Tehtiin siis paljon taivutteluja ja yritin saada sitä ratsastettua vähän rennommaksi käynnissä ja ravissa. Laukkaa otettiin muutama nosto molempiin suuntiin. Laitoin tällä kertaa myös piuhat sille ja tuntui ainakin selkään että se meni aika mukavasti jopa niiden kanssa, vaikka siis aiemmin en ole käyttänyt sillä mitään apuohjia. Voisi testata joskus toistekin noita. 

Pidemmittä puheitta, tässä kuvapläjäys eiliseltä. Kaikki kuvat (c)Maiju!

Pojat juoksentelun jälkeen

Kauhea etukeno kaikissa ravikuvissa :D Tähän pitää kiinnittää jatkossa huomiota...

Jeeee me laukataan! 

Tässä yritin muistutella miten taivutaan myös vasemmalle...

Myös suoraan kulkeminen oli yllättävän haastavaa :D

Valitettavasti kuvat nyt tulivat yhtenä pötkönä, sillä nyt on jo kiire takaisin töihin. Oli kuitenkin todella kiva saada pitkästä aikaa kunnollisia kuvia omasta ratsastuksesta, ja vaikka Piirto ei toiminut ehkä ihan niin hyvin kuin olisi voinut, niin hyvä fiilis jäi tuosta ratsastuksesta, ja tästä on hyvä suunnata etiä päin! Iso kiitos Maijulle kuvaamisesta :)

Pollen vuosihuolto tehty

Alkuviikosta en päässyt lainkaan tallille pienimuotoisten transportaatio-ongelmien vuoksi, mutta keskiviikkona pääsin, ja silloin tuli myös eläinlääkäri käymään. Nyt siis saatiin hoidettua Piirron hampaat ja rokotukset kuntoon, sekä tehtyä kauan kaivatut taivutuskokeet. 

Lekuria odotellessa...

Ensimmäisenä eläinlääkäri teki taivutuskokeet, eli oltiin pihalla ja hän yksi jalka kerrallaan piti jalkaa erilaisissa ääriasennoissa, jonka jälkeen minä juoksin Piirron kanssa edestakaisin pihamaalla samalla, kun eläinlääkäri katsoi liikkeet. Mikään jalka ei regoinut taivutuksiin, mutta lekurin mielestä Piirron liikkeet olivat todella huvittavan näköiset, raukka kun ei vielä oikein muista hallita takajalkojaan, vaan ne huitoivat välillä minne sattuu. Kuulemma aivan normaalia tuon ikäisellä, vielä kasvuvaiheessa olevalla hevosella, eli ei mitään syytä huoleen :D

Sitten siirryttiin takaisin tallin puolelle ja Piirto sai annoksen rauhoittavaa, mikä rupesikin vaikuttamaan melko nopeasti. Piirtoa tosin tuntui ärsyttävän rauhoittava todella paljon, sillä vaikka pää nuokkui ja silmistä huomasi, että hevonen oli väsynyt, niin se silti huitoi jatkuvasti hännällään ja ravisteli päätään. Taisi yrittää pitää itsensä hereillä keinolla millä hyvänsä.

Väsy iski

Rauhoittavan alkaessa vaikuttaa, kopeloitiin Piirrolta vielä jalat ja selkä, eikä niistäkään löytynyt mitään hälyttävää, mikä olisi esteenä aktiiviselle käytölle, eli hyviä uutisia tuli :) Kun polle oli lähes nukuksissa, oli hampaiden raspaamisen aika. Kuten epäilinkin, piikkejähän sieltä suusta löytyi ihan kivasti, yksi isompi oikealta ja paljon pieniä molemmilta puolilta. Harmittaa kyllä ihan hirveästi, ettei tullut aiemmin hoidettua noita hampaita, on mahtanut olla inhottavan tuntuista kuolaimet suussa viime aikoina... Yllättävää siis, että Piirto ei ole protestoinut ratsastamista enempää, vaikka aihetta olisi näköjään ollutkin. Noh, vahingosta viisastuneena pidetään jatkossa raspausväli puolessa vuodessa.

Onneksi ei tarvi useammin raspauttaa, inhottavan näköistä :(

Lopuksi vielä rokotukset kuntoon ja sitten ei ollut muuta tehtävää kuin odotella, että hepo saa itsensä hereille pikkupöhnästä. Puolisen tuntia Piirto vaan notkui käytävällä välittämättä ympäristöstä ollenkaan, mutta siitäpä se pikkuhiljaa alkoi heräillä. Kun se oli kunnolla herännyt ja virkeänä, vein sen sitten karsinaan ja se sai iltaheinät eteensä. Sinne se jäi tyytyväisenä, toivottavasti ei vaan ollut suu kauhean hellänä raspauksen jäljiltä, näytti ainakin heinät maistuvan hyvin :D 

Nyt siis Piirrolla on muutama kevyempi päivä, sillä rokotuksen jälkeen ei saisi hengästyä tai hikoilla, mutta viikonloppuna päästään sitten takaisin treenailemaan. Niin ja ensi viikosta lähtien ollaan myös tuntilaisia, sillä ilmoitin meidät Piirron kanssa tiistain vakiotunnille, hui!

Mahtava viikonloppu

Oli kyllä aivan loistava viikonloppu! Kelit on olleet mahtavat, ja oikealla pukeutumisella ei ole kireät pakkasetkaan haitanneet menoa lainkaan. Koko viikonloppu meni siis tallilla, sillä tein lauantaina ja sunnuntaina aamutallin, minkä lisäksi tietty liikutin Piirron perjantaina ja lauantaina. Tässäpä siis pikakertaus viikonlopun tekemisistä kuvineen.

Perjantaina tulin tallille yhtä matkaa toisen tallilaisen kanssa, sillä huomattiin muutama päivä sitten että asutaan naapureina. Helpottaa kummasti kun välillä voi mennä samalla kyydillä. Hän oli lähdössä maastoon, joten extempore päätin kysäistä josko Piirron kanssa sovittaisiin mukaan. Sovittiinhan me, ja oli ihana päästä pitkästä aikaa pois tallialueelta, vaikka meidän käyntimaastoa ei kovin rentouttavaksi voi sanoa. Piirto oli älyttömän jännittynyt heti alusta asti, se steppaili ja meinasi törmäillä jatkuvasti toiseen hevoseen. Lisäksi heti maastopolulle päästyämme, se yritti jatkuvasti pukitella: kuului vaan örähdys ja se pomppi ja hötkyili edestakaisin. Prkl että meinasi hermo mennä, mutta sinnikkäästi mentiin kaverin perässä puolisen tuntia, jonka jälkeen lähdin Piirron kanssa takaisin tallille, että ei oltaisi enää riippakivenä perässä :D 

En olettanutkaan että ensimmäinen maastolenkki menisi mitenkään mahtavasti, sillä en ole päässyt Piirrolla paljoa maastoilemaan, ja aina se on ollut aika hermostunut kun on käyty. Kokemuksen puutettahan se on, eikä auta kuin käydä mahdollisimman usein kun joku vaan meidät huolii mukaan. Kuitenkin olen tyytyväinen siihen, että pysyin selässä ja en luovuttanut heti kun Piirto rupesi temppuilemaan, vaan menin sen lenkin mikä oli tarkoituskin, ennen kuin päästettiin maastoilukaveri jatkamaan omaa tahtiaan lenkkiä.

Niin viattomana lenkin jälkeen - minäkö muka temppuilin??

Vähän jännitti tosin perjantain jälkeen, kun olin jo sopinut Milon omistajan kanssa, että lähdettäisiin lauantaina aamutallin jälkeen maastoon. Entä jos se menisi yhtä hankalaksi kuin perjantaina? Ei ole kenellekään kivaa, että meidän takia pitää himmailla ja varoa jatkuvasti milloin takana oleva lentää pusikkoon... Noh, ilmoitin kuitenkin heti aamutallin jälkeen että lähdetään vaan, pakko meidän on siihen tottua, sillä en halua hevosta jolla ei voi käydä maastossa. Otin sen asenteen, että nyt mennään niin, että Piirto oikeasti väsähtää ja saa päästellä höyryjä, ja niin me tehtiinkin! Alussa Piirto oli todella rauhallinen, pystyin jopa menemään pitkin ohjin alkumatkan. Ensimmäisen kerran kun otettiin ravia, esitti Piirto kuitenkin bravuuripukkejaan häntä tötteröllä, ja raviahan me ei menty askeltakaan, vaan oikein hidasta laukkaa. Selkäkin naksahti itsellä ikävästi siinä kohdin, mutta en luovuttanut. Piti vain vetää vähän henkeä, ja pohtia vähän Piirron temppuilun syitä.

Piirrolla ei ole siis menty maastossa oikeastaan ollenkaan. Ratsastaen siis. Kaikki on sille uutta, ja koska se on nuori, voi osa käytöksestä olla ihan vain rajojen kokeilua ja luottamuspulaa minua kohtaan. Se on myös saanut usein ratsastajan pois selästään pukittamalla, joten varmasti testaa vielä pitkään josko se onnistuisi yhä. Kentällä tai maneesissa se ei nimittäin käyttäydy tuolla tavoin, eli en usko sen olevan kipeä esim selästä. Toisena asiana tuli myös mieleen hampaat, sillä vaistomaisesti ravatessa ja laukatessa otan hieman tiukemman tuntuman, joka varmasti tuntuu ikävältä sen suussa jos siellä on piikkejä. Miksipä se ei pukittelisi ja temppuilisi, kun nätistikin menemällä koskee suuhun, eikä se tiedä näin ollen mikä olisi se toivottava tapa. 

Testasin siis uutta lähestymistapaa. Otettiin rauhallista laukkaa, Milo edellä tien tukkeena ja itse yritin olla häiritsemättä Piirtoa niin kauan, kun se meni toivomallani tavalla. Kun pysyttiin laukassa ilman pukittelua, kehuin sitä jatkuvasti ihan vaan siitä että mentiin sievästi eteen päin. Lisäksi, jos piti pidättää, tein sen enemmän oikealla ohjalla, vasen kun on se kipeämpi puoli. Tällä tyylillä tuli pitkän laukkapätkän aikana kaksi pukkia, mikä on älyttömän vähän meille! Yleensä tuo matka olisi tultu pelkkää pukkilaukkaa tai poikittaen, eli huomattava parannus entiseen nähden. Tämän jälkeen otettiin vielä pidempiä pätkiä ravia, ja samalla taktiikalla sain Piirron jopa ravaamaan nätisti ilman, että se olisi yrittänyt nostaa laukkaa. 

Lauantain maaston jälkeen olin kyllä erittäin tyytyväinen ja onnellinen! Vaikka monien muiden mielestä tuollainen lenkki olisi ollut katastrofi, niin meille se oli edistystä ja antoi uskoa siihen, että voidaan ehkä joskus vielä maastoilla rennosti ja jopa yksin :)

Viikon ratsastelut tiivistetysti

Nyt tulee tiivistettynä viime viikkojen kuulumiset, joissa ei kyllä hirveästi vaihtelua ole. Kuvat on todella huonolaatuisia, johtuen ikivanhasta kamerasta, mutta mukava oli saada edes muutamia kuvia meistä. 

Lauantaina 4.1. oltiin siis ihan ensimmäisellä ratsastustunnilla ikinä. Piirrolle oli ensinnäkin todella iso juttu, kun maneesissa oli niin monta ratsukkoa kerralla, aiemmin kun on ollut vain kaksi meidän lisäksi maksimissaan. Nyt olikin ahdasta, kun maneesissa pyöri yhteensä seitsemän hevosta, eikä Piirto voinutkaan tehdä äkkipysähdyksiä silloin kun liikkuminen alkoi kyllästyttää, kun kaveri meinasi tulla päälle. Raukkaparka. Lisäksi me hyvin harvoin treenaillaan noinkaan rankasti kokonaista tuntia, vaan liikutan sitä yleensä maksimissaan kolme varttia kerrallaan, että pysyisi mielenkiinto yllä. 

Tunnilla mentiin ympyrällä ihan perusjuttuja, taivuteltiin ja aseteltiin, tehtiin siirtymisiä ylös- ja alaspäin, käynti-ravi-laukka, sekä keskityttiin omaan istuntaan. Opettaja huomioi hyvin Piirron koulutustason ja antoi todella hyviä ohjeita varsinkin istuntani suhteen. Olen viimeksi ollut tunnilla yli vuosi sitten, ja silloin ei ratsastajan istuntaan ja apujen käyttöön keskitytty lainkaan, vaan pääasia oli, että hevoset jotenkuten suoriutuivat peräkanaa tehtävistä. Nyt oli toinen ääni kellossa, ja olin tunnin loputtua aivan poikki. Piirollehan ei tullut edes hiki.... 

Tämän jälkeen Piirron liikutus on ollut melko kevyttä, koska sillä tuntuisi olevan hammaspiikkejä, tai jotain muuta vikaa suussa. Se välttelee todella paljon vasemmalta puolelta tuntumaa ja on melko levoton suusta. En siis ole viitsinyt kiusata sitä hirveästi, vaan olen juoksutellut sitä päitsillä ja jos olen ratsastanut, niin olen yrittänyt mahdollisimman vähän aiheuttaa painetta suuhun. Jospa ensi viikolla saisi eläinlääkärin paikalle...

Tällä viikolla kuitenkin on päästy pitkästä aikaa kentälle, sillä ehdin parikin kertaa töiden jälkeen vielä valoisan aikaan tallille ja koska kelit ovat olleet nyt aivan loistavat, ei paljoa huvita nyhjätä maneesissa kun voi nauttia kauniista talvimaisemista kentällä.

Yritin irtojuoksutella Piirtoa maanantaina, että se olisi saanut vähän päästeltyä höyryjä, mutta herrapa päätti vain möllöttää paikoillaan ja tuijotella minua. Heti kun käännyin ympäri, se käveli selän taakse ja rupesi tökkimään turvalla kättä, ihan kuin olisi kysellyt että miksi se ei ole liinassa niin kuin yleensä. Eihän sitä sitten kehdannut ruveta jahtaamaan, että olisi saanut juoksutettua irtona, joten liinaan oli tyydyttävä. Liinassa se sitten päästelikin parit riemupukit oikein sievästi kuitenkin ympyrällä pysyen. Jonkun pitäisi varmaan näyttää sille miten kivaa irtonakin juokseminen voi olla, nyt ei oikein ole mennyt jakeluun.

Tänään olikin jo vähän enemmän pakkasta, mutta halusin silti päästä selkään pitkästä aikaa, eli päätin kammeta itseni Piirron selkään ilman satulaa. Sillä kun on niin ihanan pörröinen talvikarva, että ei ihan helposti ainakaan takamus jäädy. Varpaat olikin sitten eri asia.

Vaatetus ei ollut ehkä ihan sään tai muutenkaan tarkoituksen mukainen, koska tulin suoraan töistä ja tajusin vasta tallilla, että olin hääviikonlopun takia tyhjentänyt autosta kaikki tallikamat, mukaanlukien talvisaappaat ja topparatsastushousut... Noh, pärjäsihän noillakin varusteilla, kun ei oltu kuin puolisen tuntia kentällä yhteensä. Vähän meinasi vaan collegehousut olla liukkaat, onneksi Piirto ei keksinyt esitellä juuri nyt hienoja pukkejaan, vaan köpötteli todella nätisti, vaikka vieressä muut hepat riehui tarhoissaan pää viidentenä jalkana. Hammasongelmien takia harjoiteltiin istunnan kuuntelua. Tehtiin siis pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä, sekä kiemurauria ja voltteja lähes pelkillä istunta-avuilla. Yllättävän nopeasti Piirto herkistyi istunnalle, näytti olevan jopa tyytyväinen kun suussa ei tuntunut jatkuvasti ikävälle. Vain alkuun jouduin vähän muistuttamaan, että pysähtyä voisi, mutta muuten sujui oikein hienosti!

Ratsastuksen jälkeen yritin vielä saada oikein edustavaa kuvaa, jossa Piirto olisi vaikkapa korvat hörössä ja edes jollain lailla iloisen näköinen. Tässä paras otos:

Ei vois vähempää kiinnostaa....

Onneksi Piirto ja Milo päättivät vielä söpöillä kun vein Piirron takaisin tarhaan ja annoin hepoille lämmintä vettä juotavaksi. Sain oikein suloisen kuvan, kun kamut hörppi vettä yhdessä :)

Siinäpä oli lyhykäisyydessään meidän viime viikkojen touhuilut. Kunhan raspaus (ja rokotukset) on hoidettu alta pois, taidetaan me ruveta osallistumaan ihan säännöllisesti tunneille aina kun vaan mukaan mahtuu. Oli sen verran hyödyllisen tuntuista tuollainen melko helppo tunti jo, tiedä sitten miten tämän ratsukon kunto kestäisi ihan tehokkaampaa valmennusta :D

Shoppailua ja lauantain odottelua

Tässä on tullut ilta vietettyä mukavasti tietokoneen ääressä ja on ollut hyvin aikaa puuhailla omia juttuja, kun miekkonenkin lähti yöksi töihin. Omat jutut tarkoittaa käytännössä siis sitä, että olen selaillut hööksin aletuotteita ja miettinyt mitä haluaisin laittanut tilaukseen muutamia tavaroita, joita voisin nyt sitten esitellä ihan omaksi ilokseni. 

Kaikki tuotteet on siis hööksistä, ja kuvat on myös otettu hööksin nettisivuilta.

Kouluneliöhuopa Silver Showmaster 2kpl, sininen ja ruskea. Näitä ei voi olla koskaan liikaa ;)

Maastosuojat (eteen) Expert X-Country Equi-Guard, siniset. Todella jämäkän oloiset, kestää kovemmassakin vauhdissa. 

 

Bootsit Expert X-Country Equi-Guard, siniset.

 

Australialaiset jalustimet. Vähän turvallisemmat kuin ne perusjalkkarit mitkä tällä hetkellä omistan.

 

Kouluvyö Equi-Guard teddyreunuksella. Nykyinen kouluvyö on liian pitkä ja soljet painaa ikävästi pohkeisiin...

Oliivikuolain Apple Mouth. Pehmeämpi kuin nykyinen D-kolmipala, ja onpahan Piirrolla tekemistä kun saa mutustella kuolainta niin paljon kuin haluaa :D

Näiden lisäksi mukaan lähti vielä satulavyön pidennin yleissatulaa varten, että satulavyön kiinni laittaminen helpottuisi nyt kun Piirrolla on vielä vähän mahaa. Tilasin myös ruoho-ohjan. Koskaan en ole sellaista käyttänyt, mutta ajattelin, että se voisi olla ihan mukava lisä aluksi maastoillessa, kun voisi itsekin olla vähän varmemmin selässä pelkäämättä pukittelukohtauksia... Vielä "pitäisi" ostaa ainakin toiset suitset ja itselle lisää hanskoja jne, joita en nyt jaksanut ruveta tilaamaan, kun täältä saa kaupoista samalla hinnalla ihan hyviä hanskoja.

Olokin on helpottanut jo niin paljon, että jaksaa taas touhuta aktiivisesti Piirron kanssa, eikä tarvitse toivottavasti pelätä, että taju lähtee kesken talleilun, ei nimittäin olisi ensimmäinen kerta. Huomenna (tai siis tänään, kello on jo vaikka mitä) onkin tiedossa sitten vähän erilaista puuhaa tiedossa Piirrolle ja minulle, ja pitäisi olla tulossa runsaasti kuva- ja ehkä jopa videomateriaaliakin, ainakin näillä näkymin jos kaikki menee niin kuin pitää. Ei vaan malttaisi millään odottaa :)

Turhautumista havaittavissa

Kylläpäs ärsyttää! Nousis jo se kuume niin pääsis ainakin kunnolla sairastamaan, eikä tarvitsisi vaan kitua löyhässä hirressä. Tällä hetkellä olo on sellainen, että kuolema on tulossa, pää on tukossa ja kuumetta yrittää nostaa, mutta töissä on silti tullut painettua viime päivät, kun en kuitenkaan kunnolla ole sairastunut. Aina mulle käy näin, että on hirveä olo, mutta ei silti niin hirveä, että kehtaisin lähteä sairaslomaa hakemaan, jolloin oonkin iltaisin sitten ihan kuollut :(

Repe lepäilee mielellään kipeän emännän seurana :)

Huonosta olosta huolimatta sain itseni jopa raahattua tallille eilen. Keskiviikkona Taru hoiti Piirron, ja tänään Sandra riensi apuun kun itse meinasin hukkua töihin ja puolikuntoisena ei oikein kiinnostanut lähteä siivoamaan karsinaa ja hoitamaan heppaa. Eiköhän huomenna rupea jo olo helpottamaan, kun tämän illan saa ottaa ihan rauhassa ja lepäillä tekemättä yhtään mitään. Onneksi Repe on aina seurana jos itsellä on kipeä olo, se ei nimittäin jätä koskaan käyttämättä mahdollisuutta olla tekemättä mitään, ja nytkin se on viimeiset pari tuntia kuorsannut tuossa vieressä kun itse olen peiton alla lämpimään käpertyneenä läppäri sylissä.

Mutta nyt takaisin asiaan, eli huomaa kyllä, että kipeänä on väsyneempi ja ärtyneempi myös Piirron kanssa touhutessa. Eilen kävin siis hyvin aikaisin aamulla jo tallilla, että ehtisin ennen töihin menoa liikuttaa Piirron ja olin aivan kuolemanväsynyt huonosti nukutun yön jäljiltä. Tästä syystä meidän yhteistyöstä ei meinannut tulla mitään! 

Piirto oli vielä karsinassa odottelemassa ulospääsyä kun tulin tallille :)

Onneksi en sentään edes ollut ajatellut ratsastavani, vaan päätin juoksutella juoksutusjärjestelmän kanssa, että Piirto käyttäisi selkäänsä ja takapäätänsä vähän paremmin kuin yleensä juoksuttaessa. En kuitenkaan muistanut, että olin lainannut juoksutusjärjestelmää edellisellä tallilla toisen hevosen omistajalle, joten säädöt olivat täysin pielessä, minkä huomasin ikävä kyllä vasta kun aloin juoksuttaa ja Piirto näytti enemmän jänikseltä kuin hevoselta pomppiessaan ylös ja sivulle päin. Tajusin vasta siinä vaiheessa, että remmit vetivät hevosta vähän turhan tiukkaan pakettiin, eikä se saanut liikutettua takasiaan kunnolla, jonka takia liike oli enemmän ylös kuin eteen päin. Ei ihmekään, sillä järjestelmää oli käytetty siis viimeksi sirolla lämppäritammalla... 

Ai että harmitti! Piirto hermostui tuosta melkoisesti, ja kun olin säätänyt remmit oikean mittaisiksi, liikkui se kyllä ihan kivasti, mutta pelleili välillä pysähtymällä ja kääntymällä minuun päin, ja piiskalla sitä ohjatessani se "säikähti" ja yritti singota karkuun. Huoh. Ehkä tästä voisi oppia, että väsyneenä ja kipeänä ei kannata lähteä hevosia käsittelemään. Sain nimittäin aika kovasti purra hammasta, ettei hermo mennyt juoksuttaessa, vaikka omaa vikaa oli kaikki. Reilun vartin verran yhteensä vain työskenneltiin, ja lopetin heti, kun Piirto tuntui olevan rento ja liikkui molempiin suuntiin hetken pyöreänä ja temppuilematta :) 

Loppujen lopuksi jäi siis ihan hyvä fiilis, mutta paremminkin olisi voinut mennä tietenkin. Onpahan ensi kerralle ainakin mietittävää, että mitä täytyy parantaa omassa tominnassa.

Pelottava maneesi

Piirto on kotiutunut oikein hyvin uudelle tallille, eikä kuulemma ollut aiheuttanut ongelmia aamu- ja iltatallilaisten kanssa maanantaina ja tiistaina. Olen ylpeä pojasta, sillä tämä on iso muutos sille, ottaen huomioon, että koko lyhyen ikänsä se on asustanut melko pienillä talleilla, joissa ei paljoa ulkopuolisia liiku. Nyt se tuntuu olevan vaan mielissään, kun tarhan ohi kulkee ihmisiä ja hevosia, joille voi höristä ja joita voi seurailla syömisen ohessa :) Eipähän pääse tylsistymään, kun jatkuvasti ympärillä tapahtuu jotain.

Maanantaina kävin esittelemässä Piirrolle maneesia, joka olikin aivan järkyttävä kokemus sille! Toinen ei ymmärtänyt yhtään, miksi raahasin sen isoon halliin, jossa sen hirnunta vain kaikui, ja peileissä näkyi outo tyyppi aina kun ohi käveli. Laitoin sen siis varmuuden vuoksi liinaan, koska epäilinkin, että se saattaisi esittää jotain sirkustemppuja maneesiin mennessä. Heti kun päästiin sisään, alkoi kaamea, sydäntä särkevä hirnuminen, joka vaan paheni, kun tarhakaveri Milo huuteli ulkopuolelta vastauksia. Piirto kuitenkin hiljeni nopeasti, kun mentiin ensimmäisen peilin luokse, ja se raukka luuli, että siellä oli sittenkin toinen hevonen seurana. Se hörisi ja yritti mennä haistelemaan tuota mysteeriheppaa, mutta eihän siitä mitään tullu. Jouduin lopulta kiskomaan sen peilin edestä pois, muuten se olisi jäänyt loppupäiväksi nuolemaan peiliä.... Pikkuhiljaa se kuitenkin alkoi rauhoittumaan, kun löntysteltiin uraa pitkin ihan rauhassa, ja uskalsin vähän juoksutella liinassakin. Piirto veti muutaman spurtin liinan päässä ja pari pierupukkiakin siltä irtosi, mutta hyvä vaan niin sai päästellä höyryjä, ja pois lähtiessä se olikin paljon rennomman oloinen.

Tiistaina olin päättänyt, etten lykkää selkään nousua yhtään pidemmälle, vaan haluan mahdollisimman pian päästä takaisin kunnolliseen liikutusrytmiin ja kohottelemaan Piirron kuntoa, joka ei ole nyt päässyt kehittymään toivotunlaisesti viime kuukausien huonojen kelien (ja omistajan mukavuudenhalun) vuoksi. Laittelin siis Piirron tallin käytävällä valmiiksi, ja se seisoi ihan nätisti, vaikka toisessa päässä käytävää oltiin klippaamassa toista suokkiruunaa. Pieni hätä tuli vasta, kun kävin hakemassa varustehuoneesta hanskat ja hävisin hetkeksi näkyvistä, jolloin heti kuului pieni kysyvä hirnahdus. Maneesiin päästiin rauhassa, tosin selkäännousussa ei aiemmin opittu paikallaan pysyminen selkään noustessa meinannut millään muistua mieleen ja meinattiinkin kävellä toisen hevosen takamusta päin. Ratsastuksesta ei ole kummempaa sanottavaa, kuin että meni paremmin kuin odotin, sillä olin odottanut kaameaa rodeota ja pukkilaukkaa ympäri maneesia, mutta Piirto oli ennemminkin melko tahmea, kun se keskittyi enemmän ympärilleen katselemiseen, kuin ratsastajaan. Taivuttelin hetken käynnissä ja otin vähän ravia molempiin suuntiin sen verran, että sain sen rentoutumaan vähän, minkä lisäksi vielä nostin molemmat laukat kerran, jonka jälkeen lopeteltiinkin. 

Oli yllättävän rankkaa itselle tuo ratsastus, vaikka yhteensä taisin selässä olla noin puoli tuntia. Nyt on kuitenkin jo muutama viikko siitä, kun olen viimeksi ratsastanut kunnolla ja takana oli vielä työpäivä. Taitaa siis sekä hevonen että omistaja tarvita kuntokuuria nyt tähän alkuvuodelle - katsotaan kumman tavoitekunto saavutetaan ensin :D

Nyt tuli taas lähes kuvaton postaus, sillä jostain kumman syystä en saanut parempaa puoliskoani houkuteltua sängyn pohjalta lähtemään kuvaushommiin tallille. Keskiviikkona (eli tänään, kello on jo vaikka mitä..) Taru käy hoitamassa Piirron, ja Tarulla olikin suunnitelmissa tehdä vähän maastakäsittelyhommia Piirron kanssa. Itse saan ansaitun vapaapäivän pitkästä aikaa. Torstaina olisikin sitten tarkoitus ratsastaa ihan kunnolla ja järjestää myös joku kuvailemaan, kun kaksi rapakuntoista tekee kuolemaa kilpahevosten seassa :D