Bambin kanssa ollaan tosiaan päästy nyt viime viikkoina ihan normaaliin liikutusrytmiin, vaikkakin toki neidillä vähän saikkuillessa kunto pääsi putoamaan ja nyt on jouduttu hissukseen palaamaan takaisin treeneihin. Lämpimät ilmat vielä yhdistettynä pihatossa kasvatettuun talvikarvaan, niin hikoilu on taattu joka kerta kun vähänkin reippaammin mennään. Hellulla on vähän samaa ongelmaa, mutta koska sillä on kunto huomattavasti parempi nyt kuin Bambilla, niin ihan kamalan hikinen se ei ole ollut viime aikoina, vaikka on menty rankemminkin.
Hyvin jaksaa hyppiä vaikka lämpötila on plussan puolella :)
Hellulla ilmeni pari viikkoa takaperin tosi pahaa kuolaimen vastustelua. Sillä on jo pidempään ollut levoton suu ja vasen kierros huomattavasti huonompi kun ei ole suostunut tukemaan ulko-ohjaan kovinkaan hyvin, mutta nyt tilanne meni huonompaan suuntaan ja totesin parhaaksi pyytää eläinlääkärin katsomaan tilannetta, kun joku siellä suussa oli pielessä selkeästi. (Tämän postauksen lopussa on lyhyt videopätkä, jossa näkee miten suu käy koko ajan ja varsinkin vasempaan meno ei ole mitenkään hyvän näköistä, vaikka muuten ihan rauhassa mennäänkin.) Valitettavasti hiihtoloma sotki aikatauluja sen verran, että eläinlääkäri pääsi paikalle vasta tällä viikolla, joten siihen asti mentiin sitten hackamorella, jolla Hellu oli todella kivan rento ja herkkä - siis sileällä mentäessä. Ihan yllätyin miten kivasti se meni ilman kuolainta, oikeasti paremmin kuin kertaakaan kuolaimen kanssa o.O
Otettiin sitten Annikan kanssa viime viikonloppuna Bambilla ja Hellulla pieniä hyppyjä ja toki laitoin Hellulle hackamoret myös siihen hommaan. Kyllähän se kääntyi ja hidasti, mutta aikamoisella viiveellä tuli hidastukset ja melko lailla omatoimisesti Hellu päätti millaisella temmolla edetään. Hauskaa oli silti, ja itsekin joutui ihan oikeasti ratsastamaan myös istunnalla, kun ei ohjasta hirveästi iloa ollut. Kivoja hyppyjä tuli kuitenkin, yhtä "hieman" kaukaa lähtenyttä sinkausta lukuunottamatta. Yhtään kieltoa ei tullut ja vähän opin jo itsekin siellä olemaan häiritsemättä ja nyppimättä, kun pelotti että nykäisisin liian kovasti ohjasta ja Hellulla tekisi kipeää. Saman kun vain pitäisi kuolaimenkin kanssa mielessä, yhtälaillahan se rauta suussa sattuu kuin nenänkin päällä...
Pientä liioittelua korkeuden suhteen :D
Tämä tuli vähän yllärinä itelle :DD
Tultiin muutamia kertoja vain puomi/kavaletti-este -linjaa kahdella laukka-askeleella. Annika taas otti Bambin kanssa kolmen kavaletin innarilinjaa, ja olihan tuolla Bambillakin aikamoinen intopuksutus päällä. Enemmän se taisi kuluttaa energiaa hirveään hössöttämiseen ja ennakointiin, kuin varsinaisiin hyppyihin :D Vaikka Bambi vielä on saikun jälkeen vähän heikossa lihaskunnossa, niin huomaa silti, miten sillä on laukka voimistunut esimerkiksi kesään verrattuna, jolloin sen laukka oli todella maahan sidottua ja se ei jaksanut laukata edes kokonaista ympyrää kunnolla ilman väliin tulevia raviaskeleita. Nyt se puksuttaa erittäin mielellään vaikka kuinka monta kierrosta laukassa ja ympyrätkin sujuu näppärästi.
Kivasti kuitenkin molemmilla homma toimii esteilläkin ylimääräsestä innosta huolimatta, ponnistusvoimaa löytyy ja tosiaan ainakin hakeutuvat hyvin halukkaasti pienillekin esteille. Nyt varmaan pitäisi molempien kanssa ruveta harjoittelemaan vaikka puomeilla ensin "ratoja", rauhallista etenemistä ja rentoutta :D
Kauhea kiire ois esteitten luokse!
Yli meni ihan siististi
Naurattaa kun ei oo mitään kontrollia, toinen vaan puksuttaa iloisena eteenpäin :D
Tähän loppuun vielä tosiaan, että meillä kävi siis torstaina eläinlääkäri. Hellultahan löytyikin oikealta ylhäältä ikenen sisältä puhkeamaton/katkennut sudenhampaan palanen. Samantyylinen oli Bambillakin silloin syksyllä, sillä se vain oli esillä puoliksi. Poisto oli erittäin helppo ja nopea, ja nyt sitten pidetään vielä viikko taukoa kuolaimista ennen kuin päästään palailemaan normaaliin arkeen. Hammastarkastuksen lisäksi molemmille hevosille laitettiin rokotteet ja Bambilta myös katsottiin jalat ja epämääräiset ruvet/karvattomat laikut, johon saatiin määräykseksi tietyllä pesuaineella pesua, täysin vaaraton vaiva kuitenkin. Jaloissa ei Bambilla ollut mitään huomauttamista, jänteet ja nivelet kaikki ok sen perusteella mitä ilman kuvaamista pystyi tutkimaan, kaviot vain vähän pitkäksi päässeet, mitkä hoidettaankin maanantaina kuntoon samalla kun on Hellun kengitys.
Tässä vielä se video, josta näkyy suun levottomuus (jos laittaa laadun vähän paremmalle), ja tätä katsoessa tosiaan totesin että nyt pitää se eläinlääkäri saada, vaikka ihan vasta oli raspattu. Käytössä siis kolmipalakuolain kuparirullalla. Samanlainen oli myös suoralla kumikuolaimella, suoralla metallisella, ohuella nivelellä, omppukuolaimella, waterfordilla, normaalilla paksulla kolmipalalla ja kimblewickillä... Videolla tosi kökkö pimputusmusiikki, kun tuuli kävi kameran mikkiin tosi inhasti, niin jollain piti korvata äänet. Kuten videolta myös huomaa, laukannostot on tosi raakoja vielä, ja oma tasapaino vähän hakusessa ilman satulaa siellä heiluessa :D Piirron jälkeen tämä oli eka kerta kun laukkasin ilman satulaa, ja käskinkin Eemeliä ottamaan videota laukoista ihan sillä, että olin varma että nyt saataisiin hyvät tippumisvideot - toisin kävi kuitenkin!
Bambilla oli keskiviikkona kolmas iilimatohoitokerta Pursiaisen Petran tekemänä, ja voin kyllä sanoa, että olen tyytyväinen hoitoihin. Hieman skeptinen olin aluksi, kun Petralta kyselin asiasta ja itsenäisesti netistä etsin tietoa, mutta päätettiin sitten kuitenkin kokeilla, josko Bambi voisi hyötyä madoista. Alunperinhän halusin kokeilla hoitoja, kun oletettiin Bambilla olevan jännevamman, mutta vaikka jalka olikin sitten ok, en halunnut hoitoja perua, kun niistä nyt ei haittaa ainakaan olisi. Bambilla kuitenkin oli ollut kaviopaise ja se mustelma vielä aktiivisena, niin näihin matojen pitäisi auttaa ainakin, minkä lisäksi jalan arkominen oli jumiuttanut takapäätä, jota päädyttiin hoitamaan myös.
SI-nivelen alueelle laitettiin kolme matosta
Vuohismato ruokailemassa
Ensimmäisellä hoitokerralla hoidettiin vain vuohista ja kinnertä, seuraavalla kerralla vuohista, reittä ja si-nivelen aluetta ja nyt viimeisellä kerralla sitten pelkästään si-nivelen aluetta, kun jalka oli jo niin paljon parempi. Bambi pääsi taas yllättämään hyvällä käytöksellään, kun se nökötti nätisti paikoillaan karvojen ajelun ajan (hoitokohdat siis vedettiin höylällä ihan paljaaksi, Bambi näyttää ihan tautiselta nyt :D) ja matoja laittaessakin malttoi suht hienosti seisoskella kun samalla oli heinätarjoilu naaman edessä. Hoito ei vaikuttanut siltä, että tekisi kipeää tai tuntuisi ikävältä Bambista, vain yhdessä kohdassa olevaan matoon se reagoi hännän huiskimisella, mutta muuten oli ihan rentona.
Tässä vielä lyhyt videopätkä, jossa näkyy mato tositoimissa pumppaamassa verta Bambin pepun päällä :D
Vaikea sanoa, miten paljon madot auttoivat ja miten paljon on sitten muista hoito- ja varotoimista ollut hyötyä, mutta nyt Bambi on täysin puhdas myös ilman bootseja (vaikkakin jäykkä vielä). Ainakin kaviossa ja vuohiskuopassa näkyvät mustelmat pienenivät merkittävästi ja takapään jäykkyys hävisi heti ensimmäisen si-nivelen alueen käsittelyn jälkeen. Sunnuntaisessa vuolussakin vuolija totesi kavion olevan jo paljon paremman näköinen kuin mitä edellisellä kerralla. Varmuuden vuoksi bootsitetaan jos mennään kovalla pohjalla, mutta lumipintaisella kentällä esim pystyy ihan hyvin menemään paljain jaloin, samoin maastossa hangessa. Keväällä pitää sitten katsoa tilannetta uudelleen ja seurata silmä kovana, miten kaviot reagoi hiekalla menemiseen.
Aiemmassa postauksessa avasin hieman Bambin omistamisesta koituneita kuluja viimeisen vuoden ajalta, ja ajattelin nyt jatkaa samasta aiheesta vielä yksityiskohtaisemmin. Kulut ovat varmasti yksi tärkeimmistä asioista, joita on pohdittava kun omaa hevosta harkitsee, ja monia menoeriä ei osaa ottaa huomioon kun hevosen pidon budjettia etukäteen suunnittelee. Erittelen tähän siis pääpiirteittäin meidän rahareiät viimeisen vuoden ajalta, mikä ei tietenkään ole mikään yleispätevä hevosen pidon kulumääre, mutta antaa jonkinlaista viitettä siitä, millaisiin summiin voi joutua varautumaan. Selitän myös hieman sitä, mistä mitkäkin kulut ovat muodostuneet.
Tallivuokra
Tämä on tietenkin isoin vaihteleva kulu, sillä Suomen tallipaikkojen kuukausivuokrat vaihtelevat sadasta eurosta tuhanteen euroon, täysin riippuen sijainnista, puitteista ja siitä, mitä hintaan sisältyy. Tällä hetkellä Bambi on itsehoitopihatossa, mutta esim kesä ja kevät oltiin täysihoidolla (karsina- ja laidunpaikat) ja sitä ennen puolihoitokarsinapaikalla, eli meidän tallivuokran määrä on vaihdellut pitkin vuotta. Itsehoitopaikka on tietenkin edullisin, mutta sisältää enemmän töitä ja vastuuta, kun kaikki hevosen tarpeet pitää hoitaa itse. Olen kyllä tykännyt tästä järjestelystä, sillä pihaton hoitaminen on helppoa, ja koska hevoset on jatkuvasti ulkona vapaalla heinällä ja itse hoidetaan sekä ruokinnat ja vesien laitot, ei aamu- ja iltatallin tekoajalla ole mitään merkitystä ja näin ollen hevoset (ja me omistajat) paljon stressittömämpiä. Karsinapaikalla puolihoidolla oli mielestäni kaikkein raskainta olla, sillä karsinan piti olla siivottuna ja ruuat laitettuna iltatalliin mennessä, eli pahimmillaan puoli seitsemältä jo. Tämä ei oikein sopinut meidän aikatauluihin ja aiheutti ihan turhaa stressiä ja kiirettä. Niin täysi- kuin puolihoitokarsinassa omasta mielestäni ikävintä on pitkä sisälläoloaika, sillä vaikka kaikissa paikoissa on ollut todella pitkät tarhausajat, tulee sisällä seisomista silti yleensä vähintään kymmenen tuntia. Pihatto on siis heti laitumella olon jälkeen paras vaihtoehto meille, eli nyt olen erittäin tyytyväinen tilanteeseen :)
Keskimäärin tallivuokraan on mennyt n.220e/kk vuoden aikana.
Ruokinta
Bambin ruokinta on vähän elänyt myös tässä vuoden sisällä. Aluksi se söi mashia, proteiinia, kivennäistä ja vitamiineja (+jotain lisäravinteita). Mash ei kuitenkaan maistunut sille kovin hyvin, joten kesän kynnyksellä jätettiin se pois ja kesän ajan syötettiin pelkkää kivennäistä proteiinin loputtua. Syksyllä sitten taas syötettiin säkki protskua, mutta vaihdettiin sen jälkeen greenlineen, koska ei enää nähty järkeä syöttää proteiinia, kun lihakset oli kasvaneet hyvin ja liikutus kuitenkin suhteellisen kevyttä. Greenlinen lisäksi Bambi saa nyt horse vital plus -kivennäistä, ade-vitamiinia, öljyä, munkinpippuria, nelipiitä ja suolaa. Munkinpippuri pahojen kiimojen takia (jotka tuon syöttämisen jälkeen ovat hävinneet täysin) ja nelipii ihan vain siksi että itse haluan jotakin syöttää minkä väitetään parantavan kavioita :D
Keskimäärin vuodessa meillä on ruokintaan mennyt 30e/kk.
Varusteet
Varusteisiin on kyllä saanut palamaan rahaa. Kirjanpitoon ollaan merkitty ne "pakolliset" varusteet, jotka on maksettu yhdessä. Näiden lisäksi molemmat on osteltu kaikkea kivaa, turhaa yms mitä ei sitten ole laskutettu toiselta vaan pistetty täysin omaan piikkiin. Näitä pakollisia varusteita on joutunut hankkimaan paljon, sillä Bambin mukana ei tullut kovinkaan paljoa tavaraa, ja esim satula jäi epäsopivaksi hyvin pian, samoin kuolaimet. Isoimmat menoerät oli selkeästi satulat, kun hankittiin nyt syksyllä sekä koulu- että estesatula, joihin meni n.700e. Näiden lisäksi rahaa on mennyt melko paljon bootsitukseen, yhteensä n.420e (talvi- ja kesäbootsit, hokkitarvikkeet, pohjalliset ja säärystimet), vaikkakin nämä kulut sitten kompensoituvat kengityskulujen puuttuessa. Muita isompia hankintoja on loimet (hyönteis- ja sadeloimet), parit suitset, sekä satuloihin liittyvät oheistarvikkeet jne.
Varusteisiin ollaan saatu pistettyä rahaa n.90e/kk (+nuo bootsit, joita en tähän laskenut).
Eläinlääkärikulut ja muut hoitotoimet
Bambin kanssa ollaan selvitty hyvin vähillä eläinlääkärikäynneillä ja muilla hoitotoimilla, joihin olisi rahaa mennyt. Rokotukset ja raspaukset on nyt muutaman kerran otettu, samoin madotukset ja sitten hoidettu nyt tuota jalkaa, mutta muuten ei mitään isompaa. Varsinaisten lääkinnällisten asioiden lisäksi myös Bambin säännöllisiin hierontoihin on mennyt rahaa. Jossain vaiheessa myös kasattiin Bambille oma ensiapulaukku, johon on kaikkea tarpeellista tullut hankittua, mm. hyalosilver, betadinet, sidetarpeita, sinkkivoidetta, hoitoöljyä ym ym. tarpeellisia juttuja.
Lääkintään ja hoitoihin on mennyt n.35e/kk.
Kavioiden hoito
Kengityskuluja meillä ei siis ole ollut, koska Bambi on kengättä, mutta vuolut on hoidettu kuitenkin säännöllisesti.
Vuolut ovat kustantaneet keskimäärin 10e/kk.
Vuolujen lisäksi siis rahaa on mennyt bootseihin vuositasolla 35e/kk.
Siinäpä suurinpiirtein kaikki kulut, mitä meidän vuoteen on mahtunut. Pari ratsutusta on noiden lisäksi vielä, joista tulee ehkä 5/kk lisää. Kaikki summat on siis tosiaan keskiarvot koko vuodelle laskettuna pyöristettynä ylöspäin seuraavaan tasalukuun. Parhaimmillaan on ollut kuukausia, jolloin ei ole tallivuokran lisäksi mennyt kuin pari kymppiä johonkin, kun taas "pahimpina" kuukausina on lisäkuluja ollut useita satoja euroja.
Kuukausittaiset kulut ovat siis keskimäärin meillä tallivuokra mukaanlukien olleet 420e/kk.
Rahaa saa siis kyllä laitettua tähän harrastukseen hyvinkin paljon, mutta kauheasti ei meillä olisi voinut kuluja tiputtaa muualta, kuin varustehankinnoista ja esim. hieronnoista. Ruokinta on tehty laskurin avulla sopivaksi, enkä mielelläni siitä lähtisi mitään ottamaan pois. Tallipaikka on todella edullinen ja hyvä, enkä siis sitäkään lähtisi vaihtamaan. Kavioiden huolto ja eläinlääkärikulut ovat aika vakio, toki bootsit olisi voinut jättää hankkimatta, mutta kengitykseen olisi mennyt melkein sama summa (lisänä vielä ties kuinka monet irtokengät ja hokinpolkemien hoito ym.).
Viime viikot ollaankin saatu nauttia runsaista lumisateista plussakelien päätteeksi, ja on kyllä mukavaa kun sitä lunta nyt tuli niin paljon, että tarhan pohjat on taas pehmeät ja pitävät, eikä pelloillakaan enää hanki ole niin teräväreunaista. Kenttä on ollut jatkuvasti todella hyvässä kunnossa, vaikkakin viime sunnuntaille sovittu irtohypytys porukalla jouduttiin hoitamaan pienessä hangessa, kun juuri edellisenä yönä oli puskenut parikymmentä senttiä lunta ja kenttä aurattiin vasta myöhemmin. Eipä pieni puuterihanki menoa tuntunut haittaavan kuitenkaan. Hellulla nyt ei hirveästi menohaluja ollut, mutta tallikavereiden pollet pinkoi menemään senkin edestä :D
Otettiin ihan vaan muutamat hyvänmielen hypyt tällä kertaa. Aloitettiin pikkuristikoilla ja katsottiin välit sopiviksi, jonka jälkeen nostettiin viimeinen este pystyksi ja vielä loppuun muutamat hypyt okserille korkeuksien pysyessä hyvin maltillisina meidän kohdalla. Hellu ei tosiaan ollut tällä kertaa kauhean innoissaan hommasta, mutta nätisti puksutteli kujaan ja hölkkäili esteiden yli, vaikkakin viimeiselle esteelle piti pari kertaa tehdä stoppi ja enemminkin kävellä siitä yli kuin oikeasti hypätä. Hauskaa meillä oli ainakin, jos ei muuta, kun sai seurata näiden ihanien kaviokkaiden keksintöjä, miten selvitä vaadituista tehtävistä mahdollisimman helpolla. Kerran Hellu teki uukkarin viimeisen esteen edessä ja hyppäsi kujan takaperin ja pinkoi karkuun. Näistä venkoiluista huolimatta saatiin ihan hyviä suorituksiakin ja päästiin lopettamaan hyvällä mielellä onnistuneisiin hyppyihin.
Lumisade hankaloitti kuvaamista
Tämä hyppy lähti paikoiltaan, puhtaasti yli kuitenkin :D
Viimeisessä loikassa oli vähän jo energiaa mukana
Hypyttäessä, kuten muutenkin nyt viime aikojen ratsasteluissa olen pistänyt merkille, että nyt olisi hyvä aika ruveta oikeasti parantamaan Hellun laukkaa. Nostot sujuu jo hyvin (siihen nähden, että niitä on opeteltu vasta loppuvuodesta), mutta laukan sujuvuudessa ja voimassa olisi vielä parantamisen varaa. Hellu siis nostaa laukan, mutta sitä pitää todella paljon kannustaa, että se jaksaa jatkaa laukkaamista ensimmäisten askeleiden jälkeen. Tätä ongelmaa ei tosin esteillä ole, silloin laukka on ainoa asia mitä Hellu haluaa mennä - paitsi juuri ennen estettä loppuu itseluottamus ja tippuu raville :D Mutta siis, laukkatyöskentely on nyt kehityksen alla. Ravi on jo ihan kiva, enää ei juosta alta ja paahdeta eteenpäin kuin höyryveturi, mutta silti saisi vielä vähän kevyempi olla edestä. Hellulla kävi ratsuttaja ja sain kyllä pelkästään katselemalla todella paljon uusia näkökulmia siihen, miten kannattaa ratsastaa jatkossa. Seuraavana päivänä Hellu oli todella mahtava, sain vähän esimakua siitä, millainen sen pitäisi aina olla. Otetaan kyllä jatkossakin sekä ratsutuksia, että valmennuksia niin ei jäädä junnaamaan paikoilleen ja toivottavasti pian saataisiin myös Bambi mukaan tositoimiin ja tehotreeniin.
Käsien paikka on kyllä yksi kehityksen aihe itellä..
Bambin tilannehan on siis ihan hyvä nyt. Näyttäisi siltä, että selvittiin säikähdyksellä ja ylireagoinnilla niin kavion, kuin jalankin suhteen. Tosiaan, koska olin varma, että takajalan turvottelu oli jännevammasta johtuvaa, olin yhteydessä eläinlääkäriin asian tiimoilta, jotta saataisiin jalka ultrattua. Säärestä kun ajeltiin karvat pois oletetusta vammakohdasta, sieltä paljastuikin pieniä haavaumia ja rupimuodostelmaa, eli kyseessä oli sittenkin imppari, eikä ultraamiselle nähty sitten tarvetta. Kaviosta kysellessäni eläinlääkäri oli sitä mieltä, että kun kerran bootsit jalassa liikkuu täysin puhtaasti, niin ei uskoisi siellä mitään muuta ongelmaa olevan, kuin ohuet/arat anturat, eli suositteli kengitystä tai bootsien käyttöä liikuttaessa. Nyt siis uskaltaisi ruveta taas liikkumaan kunnolla, ja pikkuhiljaa ollaankin palattu selkään käyntityöskentelyn muodossa, minkä lisäksi liinassa ja irtona on Bambi saanut juosta ja purkaa pahimpia energioita ennen selkään menemistä. Liike on ollut todella hyvää bootseilla, vaikka vauhtia on välillä ollut ihan reilustikin, ja nyt kun kentälle tuli kunnon lumikerros, niin liikkui puhtaasti myös ilman bootseja. Pehmeät pohjat ovat siis ok kavioille ja se pidetään jatkossa mielessä. Bambilla kävi viime viikolla myös iilimatohoitaja ja siinä sitten yksi mato laitettiin myös sinne kavion lähettyville imemään, jos vaikka nopeuttaisi kaviossa olevan mustelman paranemista.
Ensi kerralla toivottavasti myäs Bambi pääsee taas pomppimaan
Todella turhauttavaa, kun kerrankin on se tilanne, että olisi itsellä hyvä kamera ja innokkaita kuvaajia ja videoijiakin löytyy vaikka jonoksi asti, niin kuitenkin kaikki materiaali, mitä saa, on pimeässä kuvattua pikselimössöä - argh! Itsehän pystyn aika hyvin päättämään mihin aikaan päivästä ratsastan, mutta harmillisesti muiden aikataulut yleensä ovat sellaisia, että vain ilta-aikaan on mahdollista saada seuraa tallille. Eemelin kanssa toki pääsee välillä päivemmälläkin, mutta silloin joko mennään maastoon ratsain tai ajaen, tai Eemeli itse ratsastaa, jolloin en tietenkään saa omasta menosta todistusaineistoa. Noh, ei pidä kuitenkaan liikaa valittaa, kohtahan ollaan jo kesän kynnyksellä ja päivä vain pitenee jatkuvasti, nyt on jo mukava, kun vielä viideltä voi ratsastaa ilman kentän valoja. Tuntuu että ihan hetki sitten oli jo kahden aikaan pimeää.
Viikonloppuna otin taas hyppyjä Hellulla, Annika oli auttamassa ja otti pari videopätkääkin samalla, harmillisesti tosiaan niitä hyvin pimeitä pätkiä. Videolta näkyy kuitenkin ihan kohtuullisesti, mitä tehdään ja on se aina kiva saada edes jotain matskua, vaikka laatu ei päätä huimaakaan. Hyppäsin siis "rataa" ensimmäistä kertaa Hellun kanssa: kentällä oli lyhyen sivun keskellä ristikko, pitkällä sivulla pysty ja toisessa päässä keskihalkaisijalla heinäpaaleista ja puomista kasattu oikein tyylikäs pieni "muuri". Tallilla siis olisi kyllä enemmänkin estekalustoa, mutta ei jaksettu ruveta taaskaan kaivamaan enempää esille.
Heinäpaaliesteelle Hellu otti alussa vähän liioiteltuja jättiloikkia, mutta tasaantui nopeasti, kun huomasi että este ei syökään pieniä hevosia. Intoa oli taas vaikka muille jakaa, ei millään olisi malttanut mennä ravia, vaan tarjotteli laukkaa jatkuvasti ja yritti jo alkulämmittelyissä imeä esteille päin. Hellu siis innostuu esteistä kyllä, mutta koska sillä ei aiemmin ole koskaan hypätty, huomaa, että sillä ei ole hirveästi itsevarmuutta ja silmää hyppäämiseen. Laukka pyörii kivasti esteiden välillä, mutta se kovin mielellään tiputtaa vielä raville juuri ennen estettä ja se oikein tyytyväisenä vain puksuttaisi esteen läpi, mikäli itse ei oikein liioitellusti ilmoittaisi sille milloin pitää ponnistaa (videolla kuuluu aina HOP, kun käsken sitä hyppäämään :D). Pystyesteet taas ovat aina olleet oma heikkouteni, en vaan millään osaa hahmottaa ponnistuspaikkoja ja sitä, millaisella laukalla olisi hyvä tulla. Videoltakin huomaa, että vaikka pysty on vain 70cm korkea, tuottaa se meille aikamoisia hankaluuksia ja mielenkiintoisia hyppyjä. Eli ehkä ei mennä kauhean tyylikkäästi, mutta hauskaa ainakin on molemmilla, ja ehkä vielä lähiaikoina päästäisiin ihan estevalmennukseenkin...
Hellulle on nyt tulossa tällä ja ensi viikolla ratsutuksia, ja onkin todella kiva nähdä, miten se liikkuu ammattilaisen kanssa, ja erityisesti mitä kommenttia siitä tulee :D
Ainiin - eläinlääkäri ei ollut kovinkaan huolissaan Bambin jalasta, ultraillaan vielä kuun taitteessa, mutta epäili, että turvottelu olisi ollut kaviopaiseesta johtuvaa, kun meni jo todella nopeasti ohikin...
Eemelikin pääsi kokeilemaan hyppäämistä Hellulla, kun kuulemma sielällä työskentely on liian tylsää. Ajattelin, että samakos tuo on päästää hyppimään pikkuristikoita, huomaapahan että ei ole niin helppoa ja alkaa perusratsastus kiinnostaa enemmän. Eemelihän ei ole siis ikinä mennyt edes puomeja, pari kertaa laukannut kentällä ja maastossa.
Noh - näytti kuitenkin olevan vähän turhankin helppoa, Hellu puksutti nätisti esteille kerta toisensa jälkeen ja vain yksi pudotus tuli koko aikana. Eemelilläkään ei ollut mitään tasapaino- tai ohjaamisongelmia, vaikka Hellu vähän kuumahtikin esteistä ja pyrki välillä laukkailemaan paikoillaan kun ei malttanut odottaa esteelle pääsyä. Jatkossa ei taida saada sitäkään vähää innostettua kouluratsastuksen pariin kun kuulemma hyppääminen on paljon hauskempaa ja helpompaa kun ei tarvii inhottavassa ravissa pomppia :D Oli tosi hauska katsella miten kivaa noilla oli ja olin kyllä Hellusta oikein ylpeä, se on muutenkin viime aikoina ollut ihan mahtava ja todella hyvä ratsastaa! Videotakin otin kaksikon pompuista, mutta julkaisulupaa ei tällä kertaa irronnut. Nappasin kuitenkin pari screenshottia todistusaineistoksi :P
Timanttinen kuvanlaatu
Bambin kanssa taas ollaan nyt sitten vähän pidemmällä saikulla/kävelylomalla. Taisin aiemmin mainita, että sillä oli kavion pohjassa mustelma, jonka johdosta se oli ep. Tokihan tämä mustelma teki sille paiseen, joka nyt saatiin hoidettua pois - ensin hauduteltiin pehmentävällä betadinella, ja kun paise löysi reittinsä ulos ruununrajasta ja kannalta, vaihdettiin kuivattavaan hauteeseen vielä pariksi päivää.
Paise muodostui kannalle ja oli helppo löytää
Säteen kärjessä ja vierellä näkyy mustelma
Kavio on nyt siis näillä näkymin kunnossa, mutta viikko sitten neiti keksi keinon päästä pidemmäksi aikaa pois työnteosta: Bambi jäi yksi päivä jumiin pihatossa itse ensin väärään paikkaan siirtämänsä heinäkasan ja seinän väliin piehtaroidessaan. Oltiin menossa ruokkimaan tammoja päivällä, kun löydettiin Bambi makaamassa jumissa toinen jalka betoniseinää vasten, selkeästi pienessä shokkitilassa. Se yritti kertaalleen vielä riuhtoa itseänsä ylös ottamalla seinästä vauhtia, mutta rauhoittui kun menin avuksi. Siirtelin sen mahan edestä ison kasan heinää pois ja asettelin jalat vähän parempaan kohtaan, niin johan se sai ponnistettua ylös ja vaikutti olevan ihan ok kaikin puolin. Vtj rupesi kuitenkin turvottelemaan, ja selkeältä jännevammaltahan tuo vaikuttaisi. Jännevammana sitä nyt ollaan hoidettukin, eli kylmäämistä ja vielä vähän lisää kylmäämistä. Tarhassa on onneksi rauhassa ja sillä on nastabootsit jalassa, niin ei liukastele jalkaa vielä huonompaan kuntoon... Vielä on kuulemma turha edes ultrata kun on niin tuore vamma, eli kylmätään ja odotellaan että vähän myöhemmin saadaan tutkittua mikä kohta ja miten pahasti on mennyt.
Hellu ja Bambi oottelee nätisti ruokia
Bambi on ottanut yllättävän hyvin tämän kylmäys- ja haudeurakan, en olisi uskonut, että sille olisi esim kaviohauteen laittaminen ikinä mahdollista, kun vielä vuosi sitten ei kavioita saanut edes puhdistettua. Nyt se on ollut todella hienosti, ollaan saatu jopa kylmättyä letkulla pesukarsinassa letkulla, mikä on todellinen ihme, kun se pelkää ihan hysteerisenä vesiletkuja :D Tekee hyvää tällaiset poikkeustilanteet kun on pakko opetella sietämään tiettyjä asioita.
Onhan se harmi, että näin kävi, mutta kauheasti tämä ei meidän elämään vaikuta eikä masenna. Bambi on kuitenkin ihan perus harrasteheppa ja me ollaan puskailijoita, eli tavoitteita ei ole mihinkään isoille esteradoille, vaan puuhaillaan rennosti ja nautitaan olosta niin maastakäsin kuin sitten selästäkin, kun sinne asti nyt taas päästään. Jos käy niin ikävästi, että ultrassa paljastuu jokin tosi paha vamma, joka estää kokonaan ratsastuksen, saa Bambi varmaan pyöräyttää varsan tai pari, mikäli jalka sen kestää :)
Tämän jännempää liikuntaa meillä ei tulla lähiaikoina harrastamaan :D (kuva joulukuulta)
Otettiin lauantaina taas Hellun kanssa vähän hyppyjä, että ei pääse tatsi häviämään kun viimeksi tuntui tamma olevan niin innoissaan hommasta. Aika paljon ollaan nyt vain tuuppailtu kentällä kun oon käynyt vasta illalla tallilla, niin maastoilut jäänyt vähän vähemmälle. Viime viikolla saatiin kuitenkin onneksi rutiineihin vähän muutosta, kun käytiin kahtena päivänä jäällä pyörähtämässä - kerran ratsastaen ja toisen kerran kärryillä, minkä lisäksi vuokraaja kävi reippaan maastolenkin ja tosissaan esteitäkin ehdittiin ottaa. Kuviakin sain kun tallikaveri tuli auttelemaan puomien kanssa ja käyttelemään kameraa.
Laukannostot hieman ponnekkaampia kuin sileällä ratsastaessa :D
Vielä en ole ottanut esteitä ratana, vaan korkeintaan kahta pikkuristikkoa tai pystyä kerrallaan muutaman laukan välillä. Näin on ollut helpompaa sekä itselle, että Hellulle, kun muuta ei tarvitse tehdä kuin pitää hevonen suorana kun etukäteen tietää jo monella laukalla välit pitäisi tulla. Pikkuhiljaa voisi ruveta vähän haastavampiakin tehtäviä tekemään, mutta pitäisi kyllä ainakin pari kertaa päästä valvovan silmän alle hyppäämään, itsellä on vähän taidot ruosteessa siitä, kun Piirrolla olen enemmän hypännyt reilu pari vuotta sitten.
Nytkin otettiin ihan vain pituushalkaisijalla kahden esteen linjaa, jossa ensin oli ristikko, ja 3-4 laukan välillä pikkuokseri. Tulin ensimmäiselle ristikolle ravilähestymisellä, koska Hellulla oli todella paljon intoa ja se pyrki rynnimään laukalle heti, kun käännyttiin linjaa kohti. Näin saatiin tultua huomattavasti paremmassa kontrollissa, ja Hellukin joutui pitämään korvat auki. Ensimmäiset pari kertaa linja meni mutkitellen, aivan kuin Hellu olisi ensimmäisen hypyn jälkeen ollut sitä mieltä, että nyt on homma hoidettu ja jotenkin järkyttynyt kun edessä olikin tulossa toinen este (tuossa vaiheessa vielä ristikko sekin).
Vähän ehkä turhan iso hyppy pikkukavaletille...
... vähän tuli itelle yllärinä tämä loikka :D
Muutamien mutkittelujen jälkeen Hellukin hoksasi, että koko linja pitää tulla ja innostuikin tosi kivasti, samoin kuin itsekin tajusin ruveta ratsastamaan myös seuraavalle esteelle, enkä vain odottanut että hevonen suoriutuu asiasta yksin. Ristikolla vähän Hellu tuppasi loikkaamaan hieman turhan isolla ilmavaralla ja itse en ihan meinannut ehtiä hyppyihin mukaan. Okserille tuli kivoja hyppyjä, vähän piti väliä säätää, kun alkuun jouduin tulemaan todella pohjaan tai lähtemään hyppyyn tosi kaukaa. Välin lyhentämisen jälkeen saatiin homma sujumaan hyvin kolmella laukalla ja lopetettiinkin, kun molempiin suuntiin tuli tosi hyvät hypyt, ennen kuin Hellu ehtisi väsähtää ja homma lätsähtäisi käsiin.
Meidän loput estetolpat on hautautunu lumeen, joten selkäännousujakkara sai toimia ekan ristikon tolppana :DD
Illalla ja seuraavana päivänä taas huomasi, että oli tullut hypeltyä, kun selkä muistutteli olemassaolostaan, mutta huomattavasti paremmassa kunnossa se nykyään on, verrattuna Piirron aikaisiin kipuiluihin. Näiden olotilojen kanssa on erittäin helppo elää ja onpahan kiva huomata, että jotain fyysistä on tullut tehtyäkin :D
Alla vielä lyhyt videoklippi keskiviikon jäällä käymisestä, kun otettiin pari laukkapätkää. Eipä siitä ihmeitä erota kun maisema on aika tasapaksua ja hevosen korvat vain heiluu alareunassa :D pitäisi taas joku kerta ottaa actionkameralla talteen koko maastoreissu, tai tehdä vaikka my day -tyylinen postaus nyt, kun tuon kameran avulla on yksinkin helppo saada edes jotain materiaalia talteen. Jäällä käyminen oli itselle paljon jännempää kuin Hellulle; sitä ei hetkauttanut mentiinkö tukevalla maalla vai järvellä, mutta en millään uskaltanut kovin kauaksi rantaviivasta lähteä, vaikka jää vaikuttikin todella paksulta ja kestävältä.
